Riemuidiootti sai pokaalin: Naturea match show.

Hienoisen painostuksen alla taivuin viemään Merrin Match show:hun, eli leikkimieliseen, epäviralliseen koiranäyttelyyn. Niin mulla kuin Merrilläkään ei ollut aiempaa kokemusta näyttelyistä noin osallistujan näkökulmasta. Kyseessä oli Etelä-Hämeen koirakerhon järjestämä ja Naturea-koiranruokamerkin sponsoroima tapahtuma Hämeenlinnan Linnapuistossa.

Mis me oikeen ollaan? Eisevväliä, jee jee!

Paikalle oli saapunut muitakin Feanor's -perheen jäseniä. C-pentueen Vince oli paikalla turistina, mutta siskonsa Zola ja Inda osallistuivat myös näyttelyyn.

Vincemys nättimys!

Zola.

Muut Feanorsit kisasivat alle 1-vuotiaiden pentujen kehässä, me jouduttiin "aikuisten" isojen koirien kehään. Kolmas kehä oli omistettu aikuisille pienille koirille.

Zola kehässä, kaunis koira ja kaunis omistaja.

Myös Zolalle tämä oli ensimmäinen kerta match show:ssa.

Moi mä oon Zola ja mähän viihdyn kehässä!

Inda kehässä.

Äiti, mikä juttu?, kysyy Merri.

Merrin ja minun näyttelyihin liittyvä historiahan kulkee itseasiassa niin, että tätä koiraa "tilatessa" mä vielä halusin näyttelykelpoisen koiran. Sittemmin olen kyllä innostunut enemmän muista harrastuksista kuin näyttelyistä: Osaltaan kyse on tietysti omasta pelosta mennä, koska en vaan osaa, mutta myös siitä, että koska Merrin kohdalla tuskin on odotettavissa suurmenestystä sillä saralla, en näe ensisijaisen tärkeänä siihen niin panostaa. Mulla ei välttämättä ole kauheasti kilpailuviettiä, mutta sen verran kai kumminkin, että jos tietää, ettei koira ole ihan priimaa, ei niinkään tahdo lähteä kisaamaankaan.

Miksi sitten näyttelymenestyksen varaan ei voi laskea? Merri on periaatteessa näyttelykelpoinen, mutta sen ridge on epäsymmetrinen (kruunut eri kohdilla) ja häntä on kiinnittynyt hieman liian alas. Mutta minulle se on silti paras ja kaunein!

Tyypit keskittyy tulevaan suoritukseen?

Joka tapauksessa, Merriä olisi aikomus käyttää jokusessa oikeassakin näyttelyssä, ja sen vuoksi olisi painetta hoitaa muutama mätsäri alle, että koira tottuu olemaan kehässä. Täytyy kyllä sanoa, että tähänkin mätsäriin minut piti puoliväkisin pakottaa, ennen kuin sain itsestäni irti lähteä. Että jos siellä joku lähistöllä asuva lukija on menossa mätsäreihin syksyn/ talven aikana, niin pyytäkää ihmeessä mukaan.

Ensimmäisessä vaiheessa kehään meni kaksi koiraa, joista toinen, tuomarin mielestä parempi, sai punaisen nauhan ja Merri sinisen. Kaikki punaisen nauhan saaneet kisasivat ryhmäkehässä keskenään ja sinisen nauhan saaneet vielä keskenään. Ryhmäkehässä tuomari juoksutti vielä kaikki koirat kehän ympäri. Jatkoon menemättömät käteltiin kotimatkalle, ja viisi parasta jätettiin vielä kehään kisaamaan neljän parhaan sijoituksista.

Siinä on iso koira. Merri on pieni koira!

Toinen kehä meni meiltä paremmin kuin ensimmäinen. Ilmeeni lienee ollut näkemisen arvoinen sillä kohtaa, kun tuomari alkoi kätellä väkeä pois kehästä, ja me vain pysyttiin paikoillamme. Että mitenkä, mentiinkö me jatkoon!

Melkein-voittajan on helppo olla nättinä.

Niin me sitten kotiuduttin mätsäristä pokaalin kera, sijoituksena isojen koirien kehän kolmanneksi paras! Ei pöllömmin! Merri sai kiitosta paitsi siitä, että on hyvässä kunnossa, myös hyvästä meiningistä. Riemuidiootilla on takuuhauskaa aina!

Äiskä mä sain pokaalin!

Match show oli kokemuksena loppujen lopuksi positiivinen, vaikka itselleni ensimmäinen kehä tuntuikin olevan yhtä piinaa. Vähän myös tuntui, että vaikka match show:n pitäisi olla leikkimielinen, toiset kisaajat olivat aika tosissaan. Hui, liika vakavamielisyys kavahduttaa kyllä missä tahansa! Onneksi kehään kuitenkin pääsi vielä toistamiseen, niin alkoi meilläkin sujua ja saatiin vielä pysti ja ruokapalkintokin kotiinviemiseksi.

Parasta oli paitsi voittaa pelkonsa koiransa kehään viemisen suhteen, myös tavata niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia Feanor's -jengistä! Oikeastihan mä olin kuitenkin eniten yllättynyt siitä, että mun koirani osasi käyttäytyä! :D