Flamingo

Merri täytti neljä kuukautta ja sai lahjaksi vinkulelu-flamingon...

Aktivointia toipilaalle

Flunssaa poteva Merkkari ei nyt pääse metsälenkeille tai kaveritapaamisiin, joten täytyy yrittää keksiä sille vähän rauhallisempaa energianpurkua. Ostettiin kaverille PetNapista mdf:stä valmistettu lautapeli, ja sitä on nyt muutamaan kertaan pelattu.

Olin kyllä alunperin menossa ostamaan jonkin Nina Ottossonin pelin, mutta niillä on sen verran reilusti hintaa, että tuollaiseen halvempaan oli huomattavasti helpompi tarttua. Etenkin, kun tiesi jo ennalta, että rhodella tuskin menee kauhaa hoksata, mitä pelissä pitää tehdä, ja sen jälkeen se taitaakin olla vanha juttu ja vaihtoon joutavaa kamaa. Oletteko te muuten pitäneet vanhat helpoiksi käyneet lautapelit, vai myyneet tai vaihtaneet niitä jonkun toisen kanssa?

Homman juoni alkaa olla koiralle selvä, mutta touhussa käytetään vielä enemmän voimaa ja häsläystä kuin kovinkaan viileää harkintaa. ;) Tässäpä teille video, miten pian 4 kuukauden ikäinen Merri ratkaisee pelin ja kaivaa piilotetut namit esiin.

Koiraportti

Kirjoitin aiemmin siitä, miten Merri ei oikein viihtynyt yksinään - ei kompostikehikosta viritellyn porttikyhäelmän takana pelkässä koirahuoneessa, eikä laajemmalla rajatulla tilalla.

Siitä on nyt jo jonkun aikaa, kun hankimme väliaikaisratkaisuksi reilun metrin korkuisen koiraportin Peten koiratarvikkeesta. Jännä juttu, mutta minkäänlaisia yksinolo-ongelmia ei koiraportin asentamisen jälkeen ole ollut. Kun lähdemme pois kotoa, koira saa herkuilla täytetyn pentukongin (kuten sai jo ennen koiraporttia). Nykyään koiruus osaa jopa yhdistää kongin yksinoloon, ja herkkulelun nähdessään menee omatoimisesti huoneeseen odottamaan.

Kun tullaan kotiin, koira haukottelee pedissään, ja siihen mennessä kun itse ehtii koirahuoneen ovelle, koira istuu siivosti hiljaa portin takana ja katselee, että no jokos pääsis pois. Ei huutoa, ei vastaanottoseremonioita hyppimisen tai muun riehumisen merkeissä.

Okei, myönnetään. Pissa saattaa olla kotiin tullessa paperilla, ja koirahuoneen puisissa kaapinovissakin on vähän kynnenjälkee. Mutta aika pientä! Koskahan se askartelu alkaa...

Portti on siis sikäli väliaikaisratkaisu, että osaa rhodeista ei paljon metrin korkuiset portit pitele. Varsinaisena houdinina tunnettu Polkka-mutsi tuli taannoin pennuistairtautumisangsteissaan yli 132 cm korkeasta portista, ja onpa pikkulinnut laulaneet tuttujen koirien tuleen yli jopa korkeammistakin, jos portissa on ollut vaikka verkkoa, mitä pitkin on voinut kiivetä. Minulla on ollut aikomus piirtää kuvat ja teettää noin puolitoistametrinen koiraportti metallisepällä (minähän siis piirtelen työkseni erilaisia kikkareita ja tiloja). Kyselin jo syksymmällä tarjouksia, mutta kaikki olivat niin kiireisiä, etteivät hommaan vielä kyenneet. Jää nyt nähtäväksi, onko sille korkealle portille myöhemmin tarvetta, vai pärjättäisiinkö me tällä väliaikaisratkaisulla. En varsinaisesti laskis sen varaan.

Torstai: Käytöstapojen opettelua

Torstaina, koiran toisena päivänä uudessa kodissa, tehtiin luoksetuloharjoituksia niin sisällä kuin ulkonakin, ja otettiin mukaan TÄNNE -vihjesana. Janne ja Merri teki päivällä myös ensimmäisiä yksinoloharjoituksia: Merri oli häkissä ja Janne vieressä, mutta silti koira hätääntyi hieman. Merri osoittautui olevan kova DIY-fani - parhaimmat lelut (råtan lisäksi) näyttävät olevan itsetehtyjä.

Koira osoittautui nopeaksi oppijaksi, ja hoksasi "kumpi käsi?" -leikin alkeet heti: nyrkki aukeaa, kun namikättä koskettaa tassulla. Tämä tosin aiheutti myöhemmille "odota" -harjoituksille sen sortin haastetta, että koira olettaa saavansa namin mistä vain, kun vain riittävästi tassulla tempoo raapii milloin mitäkin. Ehkä olisi voinut aloittaa sillä odota -hommalla ja sitten myöhemmin opettaa tuon kumpi käsi -leikin. Noh...

Aloitimme myös kontaktiharjoitukset ja seuraamisharjoitukset ulkona. Päivällä myös Jannen kaveri Jukka kävi kylässä, muttei koira uniaikaan osoittanut suurempaa kiinnotusta vierasta kohtaan.

Iltapäiväruuan jälkeen koira sai totaaliset hepulit, jotka kestivät seuraavaan päiväuniaikaan asti - vain jatkuakseen unien jälkeen uudelleen...

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Yllättävän hyvin nukutun ensimmäisn yön jälkeen aloitettiin aamu- ja päivärutiinien harjoittelu. Kerrostalomme takapiha tuli tutuksi ja monet hädät tehtiinkin ulos. Niin tosiaan - asumme nopeastikasvavan koiranpentumme kanssa hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa! Ensin siis kannetaan koira alas portaita, minkä jälkeen kannetaan se vielä koko muurinpätkän ympäri, jotta päästään takapihalle, kun ei etupihan iso puisto tietenkään sovellu koiran tarpeiden tekemiseen.

Aamun suosituin leikkikalu oli tällä kertaa kasvattajalta mukaan saatu musta råtta, ja ensimmäisten päiväunien paikaksi valikoituivat syli ja sohva. Päivi olikin meille kertonut, että Merrin suosikkipaikkoja synnyinkennelissään olivatkin juuri edellä mainitut paikat, joten saanemme tottua koiran uniörinään olohuoneessa. Pian täällä onkin sitten 35 kiloa sylikoiraa...

Ensimmäisenä päivänä jatkettiin tutustumista uuteen kotiin ja elinympäristöön. Illalla eläin uskalsi viimein käydä tutustumassa myös kylpyhuoneeseen. Omaa nimeä vielä harjoiteltiin, mutta ulkona puistossa koira juoksee jo rohkeasti ja iloisesti luokse, kun nimeä huutaa. Tutustuttiin läheiseen puistoon, jossa kauempaa tarkkailtiin lasten pelejä ja ohikulkevia ihmisiä. Merrille hankittiin pitkä liina, jossa saa temmeltää melkein kuin vapaana.

Yöksi siirryimme nukkumaan omaan makuuhuoneeseemme, jossa Merrin nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä. Toinen meistä nukkui edelleen patjalla lattialla koirapedin vieressä, ja kokonaiset, joskin normaalia lyhyemmät yöunet saatiin nukuttua.