Koiran kanssa automatkalla Euroopassa
– karvakorvan kokemuksia takapenkillä 7 000 kilometristä ja kuudesta maasta.
Auto pakattiin heti ensimmäisinä kesäloman tunteina kahden kaksijalkaien ja Bean (Feanor’s Belladonna) tavaroita täyteen heinäkuun puolivälillä. Erinäisten nyssäköiden kantamisen ja asettelun jälkeen voitiinkin jo todeta, että koirakamppeille kannattaa varata yhden aikuisen ihmisen keskimääräisten matkavaroiden verran tilaa autosta! ”Queen Beatrix” sai meistä kolmesta matkaajasta kuitenkin ruhtinaallisimman matkustustilan - koko takapenkkiosaston, mutta tietenkin tuttuun tapaan omiin turvavöihinsä kytkettynä. Seuraavassa muutamia poimintoja matkan varrelta.
Yölautalla kohti Ruotsia
Suuntasimme kotipihalta kohti Turku-Tukholma – autolauttaa, jolle olimme varanneet muutama kuukausi aiemmin lemmikkieläinhytin. Vastaanotto Viking Gracella oli ystävällinen ja matka sujui varsin rauhallisesti. (Tax-freet hoidettiin kahdessa erässä ja iltapalat nautittiin yllättävän viihtyisässä hytissä). Laivan ulkoilutusalue, jossa koirille on varattu kokonaista pari neliömetriä muovisella tekonurmella, ei osoittautunut kovin toimivaksi ja riittävän houkuttelevaksi ainakaan meidän tapauksessa. Onneksi vessakäynnit hoidettiin Turun satamassa lähtiessä ja seuraavan kerran aikaisin aamulla Tukholmassa.Ruotsi taitettiin menomatkalla vauhdikkaasti ja yövyimmekin vasta Tanskan puolella maatilan rauhassa B&B:ssa. Ruotsin ja Tanskan osalta voitaneen vetää yhteen, että koiran kanssa kulkeminen oli helppoa ja koiraan suhtauduttiin likipitäen samalla tavalla kuin kotimaassa eli melko neutraalisti tai viileän asiallisesti ja ympäristöhygieenisesti, mitä tulee ravintolamaailmaan tai kulkuneuvojen käyttöön.
Merkur-vuoren valloitus ja ihana Bruno-ystävä Baden-Badenissa Saksassa
Koiran kanssa lenkkeily on mitä mainioin tapa tutustua myös luontokohteisiin – Bea pääsi mukaan kipuamaan 668 metriä korkealle vuoren huipulle, jonne reippailtiin reilut pari tuntia (suorempaakin reittiä ja nopeammin pääsee jos osaa suunnistaa kerralla oikein…). Koirakko jaksoi erinomaisesti riittävän tiheällä nesteytyksellä ja alas tultiinkin jännittävällä funikulaarilla!
Baden-Badenista löytyi sattuman kaupalla myös valtava, kenties täysimittaisen stadionin kokoinen nurmikenttä, jossa koirat saavat loikkia vapaasti. Törmäsimme päiväkävelyllä pariskuntaan, joka pyysi Bean mukaan leikittämään heidän Bruno-pentuaan, jonka geeneissä virtaa aavistus myös rhodesiankoiraa – tarkempi rotucocktail oli jäänyt hämärän peittoon.
Saksa oli myös etelään päin suunnatessa ensimmäinen maa, jossa koira oli aidosti tervetullut jäsen myös ravintolaan.
Milanossa ensimmäistä kertaa metrossa – ah, ihana Italia jota jännitimme niin turhaan!
Siirryimme Saksasta suosikkimaahamme Italiaan ja Como-järven jylhiin maisemiin, joiden halki teimme sittemmin myös päiväretken Lugano-järvelle Sveitsin puolelle. Milanossa jatkui italialaisten välitön ja ymmärtäväinen suhtautuminen isoon koiraan. Onhan sekin kokemus, kun hotellin aulaan tepastellessa komeat pukuihin sonnustautuneet concierget vislasivat tervehdykseksi – tosin kaikki nyt sattumoisin Bean ansiosta, mutta kyllähän se kovin lämmittävältä tuntui! Bea pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan myös metrojen ihmemaailmaan Milanossa! Lyhyet maanalaisella tehdyt siirtymät sujuivat varsin mallikkaasti ja Bea tyytyi istuskelemaan rauhallisesti metron käytävällä ihmisjoukon seassa ihailevien katseiden ympäröimänä.
Sveitsin puolelta jäi myös erittäin positiivinen kuva koiranäkökulmasta. Rajamuodollisuuksissa ei ollut ongelmaa edes takapenkillä pällistelevän koiran kanssa. Bea pääsi Lugano-järven sightseeing-laivallekin ilman selittelyjä ja ravintolan terassit olivat avoimia koiruuksille. Tässä vaiheessa matkaa alkoi oppia itsekin, että hyvissä paikoissa koira on meidän seurueesta se, jolta kysytään ensimmäisenä juomatoiveet ja jolle tuodaan myös useimmiten keittiön tervehdysannos nenän eteen!
Ranska – varokaa pikkufifit, tytöt ja pojat, afrikkalainen hirmukoira saapuu!
Mon Dieu! Tai miten nyt kommentoisi oleskeluamme Ranskan Grenoblessa, joka nyt yleisesti ottaen ei muutenkaan ollut huikea lomakohde. Nurmialueita oli varsin vähän, mikä vaikeutti muutenkin vessapaikkansa tarkasti valikoivan hurtan toimintoja melkoisesti. Odotuksemme olivat alkujaan korkealla kaupungin mainostaman koiraystävällisyyden myötä, mutta käytännössä kaupunki oli rakentanut miniskulaarisia koira-aitauksia, jotka oli tykitetty niin täyteen jätöksiä, ettei sinne uskaltanut astua edes peremmälle.Paikallisten suhtautuminen isoihin koiriin oli silminnähden epäilevää, eikä ihme kun vastaavankokoisia koiria oli lähinnä vain puistospurguilla. Koirakammoisuus kulminoitui viimeisenä aamuna, kun periranskalainen perheenisä komensi pienet poikansa pysähtymään kun Bea the monster tepasteli heidän ohitseen. Naturellement, pojat liimautuivat kuuliaisesti talon seinustaan hengitystä pidättäen ohikulkumme ajaksi.
Grenoblessa saatoimme kuitenkin seikkailla taas pienen vuoren nyppylälle ja lauma sai hyvää treeniä. Paluu onnistui jälleen uudella kulkutavalla – tällä kertaa kaapelivaunulla.
Saksan Nordstrandissa koiraystävällisin majoitus
Paluumatkastamme mainittakoon vielä Pohjanmeren äärellä sijaitseva Nordstrand, jossa vietimme pari yötä. Maalla nähtävyydet rajoittuivat lähinnä valtaviin lammaslaitumiin, tolkuttoman tuulen ihmettelyyn, mutta myös silmänkantamattomiin jatkuvan hiekkarannan ihailuun. Vaikka ranta-alue oli lain puitteissa kansallispuistoa ja koirien pitäisi olla siellä kytkettynä, saattoi lakia nyt rikkoa paikallisväestön esimerkkiä seuraten, sillä rannalla saattoi kävellä pitkin poikin törmäämättä yhteenkään elävään luontokappaleeseen. Vaaleaa, hienoa hiekkaa oli reissun päätteeksi päänahassa ja korvissa vielä seuraavinakin päivinä, kun pikku prinsessamme päätti vilvoitella kaivamalla rhoden mentävän kuopan :) Oi sitä kaivamisen ja tohottamisen iloa!
Polskuttelua ja hotellielämää sekä Pride-venepakolaisuuttaTukholmassa
Viimeinen lomayö ennen laivamatkaa Suomeen vietettiin idyllisessä Stallmästarens gårdenissa, johon myös koirat ovat tervetulleita matkalaisia. Sijainti oli mainio koiran ulkoilutukseen ja Bea ehtikin pulahtaa myös iltauinnilla kävelylenkin yhteydessä. Matkamme viimeinen päivä vietettiin Tukholmassa, ja se osui useita tunteja kestäneen Pride-kulkueen jalkoihin. Pakenimme ensimmäisellä mahdollisella sightseeing -veneellä (joka kelpuutti myös koirat kyytiin!) pienelle kiertoajelulle, jota ei ollut koskaan tullut tehtyä Tukholman reissuilla. Emme ole varmoja, kenelle meistä melussa ja väenpaljoudessa kahlaaminen päivän mittaan oli stressaavinta; mutta ainakin Bea osasi käyttäytyä varsin rauhallisesti koko päivän. Viimeisenä päivänä tapasimme vasta toisen rhodesiankoiran koko matkamme aikana.
Pienimuotoinen muistilista Eurooppaan matkaaville (rhodesian)koirille ja heidän omistajilleen:
- Tee pieni matkasuunnitelma ja mieti, mitä haluat lomaltasi ja missä sekä koira että omistajat viihtyvät ja rentoutuvat
- Laivojen lemmikkieläinhyttejä on rajoitetusti – varaa paikka hyvissä ajoin.
- Tarkista hyvissä ajoin koiran rokotustilanne ja hanki EU-passi koiralle. Jos olet pidempään reissussa, huomioi Suomen edellyttämä ekinokokkoosi-lääkitys jo ennen kotimaahan paluuta! Taitava eläinlääkäri osaa neuvoa mitä matkalle tarvitaan.
- Huolehdi punkkitorjunnasta esim. niskaan laitettavalla liuoksella matkakohteen mukaan, erityisesti Keski-Euroopassa suositeltava.
- Tarkista majoituksestanne, että etenkin koirat ovat tervetulleita. Varaudu budjetissasi maksamaan ekstraa 10-25 euroa karvaisen ystävän hotellimajoituksesta. Tee plan B kaiken varalta – lomamatkasi voi joustaa ja onnistua hienosti, vaikka reittiä tai majoitusta pitäisi jostain syystä vaihtaa lennosta.
- Ota mukaan kevythäkki, johon koiran voi jättää turvallisin mielin hotellihuoneeseen silloin, kun nautit hotelliaamiaista tai illallista ihan vain ihmisseurueessa.
- Pidä silmät auki puistoissa – rottienhäätöaineista saatetaan varoittaa ilmoitustauluilla ja etenkin roskapönttöjen läheisyydestä voi löytyä mitä tahansa suuhun laitettavaa siisteilläkin puistoalueilla.
- Varaudu eri kansallisuuksien ennakkoluuloihin ja lähestymistapoihin koiraasi kohtaan – Älä vedä hernettä nenään jos kaikki eivät ymmärrä koiria kuten kotikulmillasi! Rhodesiankoira on maailman mittakaavassa todellakin iso, ihmisten silmissä paikoin pelottava vahtikoira, joskus taas ihastuttava mussuteltava ja ”magnifique” - kohde, jota ”tottakai” voi mennä kysymättä silittämään päälaelta tai ottaa poskista kiinni kaksin käsin sen koommin epäilemättä koiran reaktioita. Toisaalta ranskalaiseen makuun rhode voi olla järkyttävä rohjake ja epäilyttävä ruokakerjäläinen ravintolan ulkoterassilla, kun taas italialainen tarjoilija kantaa pöytään pyytämättä kaksi kourallista ”belllissimalle” osoitettuja kanafileen paloja.
- Kaiken kaikkiaan rhodet ovat melko hyvin tunnettuja ”lion dogeja” Euroopan maissa ja jos eivät, suurinta ihmetystä herättää selkäharja. Harmillisesti emme saaneet taltioitua kuvaa italialaisen pikkutytön ihmetyksestä, miten koiralla voikaan kasvaa karvat väärään suuntaan! Eihän sitä voi mitenkään selittää, mutta Bea-travelleria voi onneksi silittää – myös ilman ennakkovarausta.
Kolmen viikon reissu oli meidän laumalle varsin sopiva aika vaihtaa Sipoon maisemia ja haistella muuta maailmaa. Koiran vointi oli hyvä koko matkan ja säästyimme ötököiltä ja vatsavaivoilta. Kuumuus ei hirvittävästi ehtinyt koetella meitä, mutta toki sen verran että koiruudelta lähti ns. löysät pois eli pari kiloa painosta. Kotiin saavuttua Benksu muisti vielä kotiparkkiksella hetken ihmeteltyään, missä kotiovi on ja pian uni maistui taas oman kotisohvan nurkassa. Varmasti menemme vielä uudelleen koiran kanssa road tripille, mutta hieman toisenlaisilla maavalinnoilla.
Teksti ja kuvat: Mia ja Ilkka Rantakari
Lisää matkakuvia Instagramissa http://instagram.com/bea_bellissima, #beadoeseurope
