Äly, Väläys ja Älynväläys eli ystävät yökylässä.

Saatiin kesällä Merrin ystävät Meeri ja Iiris viikonlopuksi yökyläilemään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun muita koiria saapui Merrin reviirille ihan kotiin asti, joten oli jännää nähdä, miten koira käyttäytyy.

Ensin kuitenkin metsärallit!

Yksi jalka maassa, seitsemän ilmassa.

Koira ja muuan kenguru

Ai miksikö neidit Äly ja Väläys...?

No arvatkaa.

Hyvinhän Merri ystävät kotiinsa suvaitsi. Kun Iiris meni lipomaan Merrin ydinluunjämiä, tuli Merri viereen kuin kysyäkseen, notta eiks ookin hyvää?, eikä sitä tuntunut ollenkaan haittaavaan luun lainaaminen kaverille. Jaettu ilo, paras ilo! Yhtälailla okei oli myös Merrin sohvapaikan valtaaminen.

Kun emäntä yösyömään lähti...

Kolme koiraa pukee mua, eikö vaan?

Vaikka toisen päivän metsälenkki oli kyllä rauhallisin, mitä tällä kokoonpanolla on nähty, riitti vielä vähän virtaa hepuleihin. Jopa kakaroita vanhemmalla Iiriksellä (keskellä). 

Ystävykset

Tulkaa vaan kaverit toistekin!

Kunnes kotiinlähtöpäivänä ei enää jaksanut. Yhtään.

-e+r ja +e-r

Tämä postaus on omistettu Merrin ensimmäiselle ja parhaalle ystävälle, Meerille. Ja siinä samalla Sannan vanhemmalle Iiris-koiralle, josta on muodostunut Merrille palvottu ja ihailtu ystävä.

Postaus oli tarkoitus julkaista jo viikkoa Merriä vanhemman +e-r:n syntymäpäivänä, mutta se jäi omien lomailukiireiden vuoksi suunnitelman asteelle. Otetaan vahinko takaisin tänään, kun on kulunut vuosi melkein-kaimojen melkein-siskojen tapaamisesta! Siispä tämän myötä myöhäiset 1-vuotisonnittelut myös Tarujen A-pennuille, joihin Meeri kuuluu.

Ensin vähän jännitti. Mitähän tyyppejä noi on?

8- ja 9-viikkoisten kaverusten ensitapaaminen. Tämä kuva taisi vastikään olla Ridgeback -lehden takakannessakin.

Merri ja Iiris

Meidän pösilö

Sannan pösilö

Merri kasvattaa koipia

Meeri

Tässä oli kokoero kääntynyt jo toisinpäin

Talvi-Meeri

Merri ja Iiris keväällä. Niin klassikko kuva, että pakkohan tämä on julkaista uudestaan!

Vauhdin hurmaa! SRB:n monttumestaruus 2014

Hienon rotumme hieno yhdistys, Suomen Ridgeback -yhdistys ry järjestää vuosittain epävirallisen monttumestaruuskilpailun. Leikkimielinen kilpailu juostiin helatorstaina, ja kyseeessä oli sprinttijuoksu,  jossa koirat juoksivat vieheen perässä noin 150 metrin matkan. Lisäksi koirien huippunopeus mitattiin tutkalaitteella.

Vieheenvetolaite. Tai joku semmonen.

Viehe ja rata.

Homma kulkee näin: Sprinttiradan lähtöpisteessä ohjaaja pitelee koiraa kaulapannasta kiinni...

Noissa elukoissa on muuten melko kohtalainen piteleminen, kuten kuvasta näkyy.

Kunnes viehe on liikkeessä ja lähettäjä antaa luvan päästää koira matkaan, ja koira (toivottavasti) juoksee radan päähän vieheen perässä.

Merri ihmettelee, että mikä ihme juttu.

Olimme Merkkarin kanssa mukana kisaamassa ja samalla ensimmäistä kertaa kokeilemassa, mahtaako koira ylipäätään lähteä vieheen perään...

Merri valmistautuu.

Merri-kenguru päästettiin viimein matkaan.

Sinne katosi horisonttiin hiekka pöllyten!

Lähtihän se! Apinan huippunopeudeksi mitattiin 42 km/h ja aikaa 150 metrin pinkomiselle tuli 12:35. Ei aivan huonosti ensikertalaiselta, sanoivat, ja omassa, alle 1-vuotiaiden rhodesiankoirien sarjassaan tällä tuloksella tultiin yhdeksänneksi. Osallistujia penturyhmässä oli 16. Muut sarjat olivat Montun Mahtavin Menijä (1-8-vuotiaat) sekä Harmaaparrat (yli 8-vuotiaat).

Sanna on maalissa ottamassa apinan vastaan. ...ja omistaja lönkyttelee perässä... 

Sanna ja Meeri odottelevat vuoroaan.

Meeri-kengurun liikkeellelähtö.

Sää ei tapahtumaa varsinaisesti suosinut, mutta reilut viisikymmentä rhodesiankoiraa ja jokunen "väärärotuinen" pitivät huolen, että hauskaa riitti vesisateesta huolimatta. Osa pentukoirista kun päätti muuttaa juoksukisan komediaesitykseksi. Mutta eipä haitannut, pääasia, että oli hauskaa!

Meeri päättääkin kääntyä takaisin, ja juosta loppumatkan yhtä matkaa Sannan kanssa.

Myös Nella pisti komediaksi.

Pieni Inda ja iso sadetakki!

Indalla on ainakin lähtöhaluja!

Sinne pinkoo pikkukaveri!

How cute is that! Tämä kaveri saattoi  ehkä mahdollisesti aiheuttaa pentukuumetta muissa kävijöissä...

Äh, palaan hakemaan iskän matkaan!

 Tässä vielä muutamia tyylinäytteitä radan varrelta.

Harmaaparta

Hähä!

Mä sain sen kiiiiinni!

Kenguru

Ystävämme Astra lensi 55 km/h!

Iirikselle juokseminen on tuttua hommaa.

Iiriksen pinkominen tallentui myös videolle:

Juoksutouhu vaikutti mukavalta, koirilla näytti olevan todella kivaa. Merri ja laumansa kiittävät yhdistystä ja järjestäjiä! Täytyy ehkä joskus tukkia itsensä Sannan lauman mukaan maastojuoksukisoihin (siis ilman koiraa!), niin näkee millaista siellä on. Merrillä tuskin on raskaammanpuoleisen rakenteensa puolesta saumaa olla kovin menijä tollaisissa touhuissa, mutta minä nyt en ole minkään lajin kanssa kovin kilpailuorientoitunut. Kaikkea pitää kokeilla!

Ostin muuten Merrille tuommoisen pienen apinan. Kotiin tultua apinan maallinen vaellus kesti noin kolme sekuntia... Jotkut lelut ei vaan ole tehty kestämään Merrin käytössä!