Vieraskynä: hautausmaa ja koirat

Päivän blogitekstin on kirjoittanut Eliisa Kuusela. 

Suomi on ankarien kieltojen maa. Tämän huomaa parhaiten, kun poistuu Suomesta. Lennän huomenna Norjaan ja tiedän, että jo Oslon lentokentän naistenhuoneessa näen jonkun ystävällisen pyynnön, joka Suomessa olisi ilmaistu tiukalla kiellolla. Kävin äitienpäivän alla koirieni kanssa äitini haudalla. Hautasmaan huoltorakennuksen seinässä on kyltti, joka kieltää koirien tuomisen hautausmaalle "ehdottomasti". Miten seurakunta voi asettaa ehdottoman kiellon, joka ei ole lainvoimainen? Sisäministeriö ei ole hyväksynyt Ev.lut.kirkon vaatimusta, että koirien tuominen hautausmaille kiellettäisiin järjestyslaissa. Koiran saa siis aivan luvallisesti ottaa mukaansa haudalle, kunhan koira on kytketty, se käyttäytyy hyvin ja sen mahdolliset jätökset korjataan pois.

Sen sijaan, että laitetaan ehdottomia kieltoja taloyhtiöiden pihoille, hautausmaille ja muille julkisille ulkotiloille, voitaisiin pyytää koiranomistajilta huomaavaisuutta muita kohtaan. Näin tehdään Norjassa. Esimerkiksi Bergenin museon kasvitieteelliseen puutarhaan saa ottaa kytketyn koiran ja nurmikoillakin saa kävellä. Kyltti pyytää, että kasvien etikettien annettaisiin olla rauhassa ja että kukkapenkeissä kävelyä tulisi välttää. En nähnyt viime kesänä puutarhassa minkäänlaista häiriötä tai epäsiisteyttä, vaikka kävin tuossa keitaassa lähes päivittäin koirani kanssa.

Entäpä jos kirkkomme tekisikin juuri päin vastoin ja kutsuisi ihmisen parhaan ja joskus jopa ainoan ystävän tervetulleeksi hautuumaalle? Kirkolla olisi tässä hyvä tilaisuus toimia edelläkävijänä myönteisten kylttien lanseeramisessa.

Eliisa Kuusela
Rhodesiankoiran omistaja, joka arvostaa hautarauhaa ja suvaitsevaisuutta

#koirakieltomerkki #tilahaltuun

Nythän on niin, että minua kiukuttaa koirakieltomerkit. Kaupungissa tuntuu, että jokaisella pienemmällä tai suuremmalla nurmipläntillä aivan taatusti on koirakieltomerkki.

Asun paikassa, jossa viiden taloyhtiön yhteisellä sisäpihalla on koko korttelin kokoinen laaja nurmialue, jonka sisään mahtuu niin lasten leikkialueita, jalkapallokenttä, lentopallokenttä jne. Pihan laitamat ovat väärällään koirakieltomerkkejä.

Ei saksanpaimenkoiria? ;)

Yleensä sillä kai yritetään viestiä siitä, etteivät koirien eritteet ole tervetulleita, mutta moni tulkitsee pihojen ja puistojen koirakieltomerkit nimenomaan niin, että koiraa  ei nurmialueelle saa tuoda. Tämän olen itsekin vierestä todistanut aiheuttaneen suorastaan hallitsemattomia raivonpurkauksia jonkun koiravihaajan, taloyhtiöpoliisin tai muun oman elämänsä järjestyksenvalvojan ja koiranomistajan välillä.

Mitäpä roskaavista ja äänekkäistä pussikaljailijoista, mitä pihakeinujen liepeiltä löytyvistä huumeneuloista, kyllä nurmikolla tallustava koira on rikos taloyhtiön järjestyssääntöjä vastaan!

Mitä siitä, että ihmisten jäljiltä yhteiset oleskelupaikat jää tällaiseen kuntoon.

Milläköhän oikeudella kaikenmaailman taloyhtiöpoliisit oikeastaan ovat kieltämässä koiranomistajien oikeuden käyttää ympärillään olevaa luontoa?


Älkää ymmärtäkö väärin. Niiltä koiranomistajilta, jotka eivät viitsi edes puistoteiden varsilta kerätä eläintensä jätöksiä mukaansa, sopisi omasta puolestani kieltää vaikka oleskelu yhtään missään, mutta entäs ne koirat ja omistajat, jotka osaavat katsoa, mihin koira asiansa tekee, opettavat ne pennusta pitäen pissimään muualle kuin taloyhtiön rapun eteen, eivätkä jätä jälkiä käynnistään?

Oltiin Merrin kanssa aiheuttamassa pahennusta.  Pelotti, onko joku pian rinnuksissa kiinni.

Merrin ensimmäisen kesän kynnyksellä olenkin päättänyt ryhtyä koirakieltomerkkikapinaan. Onhan se nyt älytöntä, että noin iso piha (ylläolevassa kuvassa näkyy alle puolet) on valtaosan aikaa täysin tyhjillään, ja sitten täytyy oikein miettiä, viitsiikö sinne mennä elukan kanssa istuskelemaan...

Eikö minulla ja jo aika fiksusti käyttäytyvällä elukallani ole yhtäläinen oikeus käyttää yhteistä pihaamme kuin lapsillakin? Minulla on ollut toisinaan tapana viettää kauniina kesäpäivinä aikaa pihalla kirjan kanssa, ja taidan jatkaa perinteitä myös ensi kesänä - vaikka se kyllä vaatiikin hieman pokkaa ja asennoitumista. Tietysti me pysytään vähän kauempana lasten leikkipaikoista, se on ihan järkevä sääntö.

(Mutta entä, jos minulla olisi sekä koira, että lapsia?)

Haastan teidät kaikki mukaan asialliseen taisteluun. Jos jollakin teistä on aiheesta kokemuksia tai sanottavaa, tarjoan mielelläni blogistaa tilaa vieraskynä -postauksille. Ensimmäinen vieraskynäjuttu aiheesta onkin jo tulossa!