Lajitestissä: Dobo

Oltiin Merrin kanssa elokuun loppupuolella Koirakoutsin järjestämässä teemapäivässä tutustumassa Doboon.

Dobo on Suomessa kehitetty, syviin lihaksiin ja kehonhuoltoon keskittyvä laji, jossa treenaavat niin koira kuin omistajakin. Apuna treenissä käytetään muun muassa Dobo-palloa, joka on jumppapalloa muistuttava, mutta munanmuotoinen pallo. Sen materiaali on tavallista jumppapalloa vahvempaa, jotta koiran kynnet eivät rikkoisi palloa.

Siis mitä NYT tapahtuu?

Mikäs lelu se tää on? Kaveri oli lievästi sanottuna innoissaan.

Kehonhuolto on tärkeää koiran hyvinvoinnille, ja aivan erityisen tärkeää fysiikalle rankkojen lajien, kuten agilityn, harrastajille. Dobo vahvistaa koiran (ja omistajan!) syviä lihaksia, kehittää koiran ketteryyttä, tasapainoa ja kehonhallintaa, mutta myös parantaa koiran keskittymiskykyä.

Pinnalliset lihakset ovat niitä, jotka liikuttavat koiraa, ja syvät lihakset aktivoituvat hitaassa liikkeessä ja staattisissa tasapainoharjoituksissa. Jos syvä lihaksisto ei ole kunnossa, on seurauksena lihasten jännittymistä ja jumiutumista.

Monet doboharjoitukset auttavat koiraa takapäänsä hahmottamisessa, missä monella koiralla onkin ongelmia. Kuten missä tahansa koiraharrastuksessa, yhdessä tekemisen kautta laji myös parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta. Laji on erinomaista kehonhuoltotreeniä myös ohjaajalle. Jotta hahmottaisi, miten rankkaa pallon päälle nousu on koiralle, kannattaa itse istua pallon päälle ja nostaa kädet ja jalat ilmaan... Eli doboilu täytyy aloittaa koiran kanssa lyhyillä harjoituksilla, eikä ahnehtia liian paljon liian nopeasti.

Venyy tonne...

Venyy tänne...

Joskus joutuu vaan odottamaan.

Dobo-pallo valitaan koiran säkäkorkeuden mukaan. Pallon ilmoitetun halkaisijan tulisi olla 15 cm koiran säkäkorkeutta suurempi, ja pitkärunkoisen koiran tapauksessa ehkä vieläkin suurempi. (Pituutensa takia esimerkiksi mäyräkoira tarvii melko suuren pallon). Ohje kuuluu, että jos mietit kahden koon välillä, valitse suurempi. Meillä käytössä näkyvä vaaleanlila pallo oli 85-senttinen, tosin osa harjoituksista tehtiin pienemmän pallon päällä. Tiedä sitten, mikä olisi pallon koko, jos sellaisen kotiin päätyisi hankkimaan.

Pallon päälle nousu aloitettiin pienemmällä pallolla.

Jos koira jännittää pallon päälle nousemista, kannattaa pallo tukea aluksi ohjaajan ja seinän väliin, ja houkutella koiraa pallon päälle sivultapäin. Näin tehtiin Merrin kanssa, kun koko koira piti saada pallon päälle.

Pitkään piti yrittää, mutta sinne noustiin!

Päivän aikana tehtiin kehonhuoltoharjoituksia myös ilman palloa.

kaikkee se mutsi keksii...

Dobo vaikutti oikein hauskalta harrastukselta, ja voisin jossain vaiheessa harkita osallistumista dobo-kurssille ja oman pallon ostoa kotiharjoitteluun. Dobo-palloahan voi käyttää istuimena myös tietokonepöydän ääressä (silloin on tietysti muistettava säätää pöytä oikealle korkeudelle, etteivät hartiat jännity) tai vaikka tv:tä katsellessa. Pallon päällä istuessa tulee treenattua keskivartaloa ihan huomaamattaan, ja pienikin jalkojen nostelu on yllättävän tehokasta treeniä, jonka huomaa treeniksi vasta jälkikäteen....

Oheisella Koirakoulu Kompassin videolla vähän lisää dobo-fiilistelyä!

Vauhdin hurmaa! SRB:n monttumestaruus 2014

Hienon rotumme hieno yhdistys, Suomen Ridgeback -yhdistys ry järjestää vuosittain epävirallisen monttumestaruuskilpailun. Leikkimielinen kilpailu juostiin helatorstaina, ja kyseeessä oli sprinttijuoksu,  jossa koirat juoksivat vieheen perässä noin 150 metrin matkan. Lisäksi koirien huippunopeus mitattiin tutkalaitteella.

Vieheenvetolaite. Tai joku semmonen.

Viehe ja rata.

Homma kulkee näin: Sprinttiradan lähtöpisteessä ohjaaja pitelee koiraa kaulapannasta kiinni...

Noissa elukoissa on muuten melko kohtalainen piteleminen, kuten kuvasta näkyy.

Kunnes viehe on liikkeessä ja lähettäjä antaa luvan päästää koira matkaan, ja koira (toivottavasti) juoksee radan päähän vieheen perässä.

Merri ihmettelee, että mikä ihme juttu.

Olimme Merkkarin kanssa mukana kisaamassa ja samalla ensimmäistä kertaa kokeilemassa, mahtaako koira ylipäätään lähteä vieheen perään...

Merri valmistautuu.

Merri-kenguru päästettiin viimein matkaan.

Sinne katosi horisonttiin hiekka pöllyten!

Lähtihän se! Apinan huippunopeudeksi mitattiin 42 km/h ja aikaa 150 metrin pinkomiselle tuli 12:35. Ei aivan huonosti ensikertalaiselta, sanoivat, ja omassa, alle 1-vuotiaiden rhodesiankoirien sarjassaan tällä tuloksella tultiin yhdeksänneksi. Osallistujia penturyhmässä oli 16. Muut sarjat olivat Montun Mahtavin Menijä (1-8-vuotiaat) sekä Harmaaparrat (yli 8-vuotiaat).

Sanna on maalissa ottamassa apinan vastaan. ...ja omistaja lönkyttelee perässä... 

Sanna ja Meeri odottelevat vuoroaan.

Meeri-kengurun liikkeellelähtö.

Sää ei tapahtumaa varsinaisesti suosinut, mutta reilut viisikymmentä rhodesiankoiraa ja jokunen "väärärotuinen" pitivät huolen, että hauskaa riitti vesisateesta huolimatta. Osa pentukoirista kun päätti muuttaa juoksukisan komediaesitykseksi. Mutta eipä haitannut, pääasia, että oli hauskaa!

Meeri päättääkin kääntyä takaisin, ja juosta loppumatkan yhtä matkaa Sannan kanssa.

Myös Nella pisti komediaksi.

Pieni Inda ja iso sadetakki!

Indalla on ainakin lähtöhaluja!

Sinne pinkoo pikkukaveri!

How cute is that! Tämä kaveri saattoi  ehkä mahdollisesti aiheuttaa pentukuumetta muissa kävijöissä...

Äh, palaan hakemaan iskän matkaan!

 Tässä vielä muutamia tyylinäytteitä radan varrelta.

Harmaaparta

Hähä!

Mä sain sen kiiiiinni!

Kenguru

Ystävämme Astra lensi 55 km/h!

Iirikselle juokseminen on tuttua hommaa.

Iiriksen pinkominen tallentui myös videolle:

Juoksutouhu vaikutti mukavalta, koirilla näytti olevan todella kivaa. Merri ja laumansa kiittävät yhdistystä ja järjestäjiä! Täytyy ehkä joskus tukkia itsensä Sannan lauman mukaan maastojuoksukisoihin (siis ilman koiraa!), niin näkee millaista siellä on. Merrillä tuskin on raskaammanpuoleisen rakenteensa puolesta saumaa olla kovin menijä tollaisissa touhuissa, mutta minä nyt en ole minkään lajin kanssa kovin kilpailuorientoitunut. Kaikkea pitää kokeilla!

Ostin muuten Merrille tuommoisen pienen apinan. Kotiin tultua apinan maallinen vaellus kesti noin kolme sekuntia... Jotkut lelut ei vaan ole tehty kestämään Merrin käytössä!