Merri 1 vuotta!

Merrin ensimmäistä syntymäpäivää vietettiin vanhempieni luona pohjoisessa Suomessa. Helle helli lomalaisia, ja niinpä synttärityttökin vietti päivää lomaa uimalla raikkaassa, kirkasvetisessä Kemijoessa ja tutustumalla Kemin sisäsatamaan. Koiraystävällisestä Kemistä julkaisen erillisen jutun ensi kerralla, ettei tämä jo valmiiksi megapitkä postaus veny aivan mahdottomaksi.

Vesipeto

Syntymäpäivää edeltävänä iltana uitiin mummolani lähistöllä Keminmaan Länsikoskella, sangen lähellä Taivalkosken voimalaitosta. Kun on juuri tullut Turun saaristosta ja ihmetellyt siellä sameaa, leväisää vihreää vettä, on täällä kuin toisella planeetalla. Katsokaa nyt tuota veden kirkkautta ja puhtautta! 

Tämä on maailman paras paikka. Mun mielestä, eikä Merrikään huonoa tykkää.

Synttäripäivän riennot aloitettiin - milläs muulla kuin poikkeamalla uimasilla! Tällä kertaa ollaan Keminmaan Jokisuulla, ei kovinkaan kaukana kohdasta jossa Kemijoki yhtyy Perämereen. Lapsuuteni maisemissa, tälläkin rannalla on tullut polskittua! 

Merrillä on omintakeinen tyyli syöksyä kepin perään. Ensin ravataan, sitten tehdään hervoton hyppy ylöspäin...

...minkä jälkeen molskahdetaan näyttävästi veteen ja uidaan loppumatka.

Joessa virkistymisen jälkeen poikettiin ihmettelemässä Kemiä, minkä jälkeen oli aika pienten synttärijuhlallisuuksien. Kaupasta märkäruokaa ja nakkeja, ja ex tempore myös mansikoita ja kermavaahtoa, jottei ihmisetkään jää osattomiksi! Ei muuta kuin viestiä enoille, ja kohta juhlittiinkin karvakakaraa kahvin ja mansikkatortun merkeissä!

Yksivuotiaan nakkikakku. Design Jannen käsialaa... ;)

Koiran synttärit, mikä ihana tekosyy leipasta kakku ja keittää kahvit sukulaisista parhaille!

Mikä maksaa? Tänne se kakku!

Kunnia synttärisankarille keskittymisestä - näitä kuvia ottaessa kameran takana seisoi kuvaajan lisäksi jopa seitsemän muuta ihmistä!

än - yy - tee...

...ja sitten ei voinut enää keskittyä. Edellisen kuvan ja tämän välillä oli vain muutamia sekunteja...

1-vuotias Merri on kasvanut melkoisiin mittoihin: korkeutta taitaa olla yli 66 senttiä (luotettavaa mittaustulosta ei ole, mutta apina on korkeampi kuin 66-senttisiksi mitatut kaverinsa), pitkä se on kuin valtamerilaiva ja painoa noin 35,5-36,5 kg.

Kuvia etsissiessäni kävin läpi blogin vanhoja postauksia. Tänä päivänä asettuu sangen jännittävään valoon kommenttini, että ensitapaamisella tämä meille kaavailtu koira oli minusta vaikuttanut hieman rauhallisemmalta ja hiljaisemmalta kuin pentueen vilkkaimmat kaverit. Anteeksi mitä. Ei ole ehkä koskaan ollut rauhallinen (paitsi kotona nykyään on), eikä varsinkaan hiljainen! Oikein naurattaa tämä, mahtaako yksikään koira laulaa ja ilmaista äänellä tunteitaan yhtä paljon, kuin meidän apina!

Niin, ne ensi tapaamisella vilkkaimmilta vaikuttaneet pennut olivat tuolloin neidit pinkki (Bette) ja lila (Lara). Hassua, sillä Larahan on poppoosta varmaan rauhallisin!

Tästä se lähti: meidän ja 4,5-viikkoisen "Miss Red" -mötkäleen ensitapaaminen elokuussa 2013 .

Penneli sai aika nopeasti liikanimen "läskikoira". Se oli jotenkin niin massiivinen
ja raskasrakenteinen ollakseen narttu. Ja tuota nahkaakin riitti ja riitti.

7,5-viikkoinen tyyppi ihmettelee, mihin hänet on tuotu, ja ketä nuo oudot tyypit on. Se näyttää nykyisinkin nojatuolissa nukkuessan kyllä ihan samalta.

Syli oli heti paras paikka. On muuten edelleen.

Ei pysty, ei kykene, huusi ensimmäistä kertaa takkiin puettu pieni eläin
kasteenkostealla nurmella. Voinette ilmeestä nähdä mikä marmatus kuului!

Tjoo. Hitaasti mutta varmasti aika alkaa kullata muistoja, sillä pentukuumehan tällaisia kuvia katsellessa tulee! ;)