Ensimmäisestä kerrasta oli ehtinyt kulua pari viikkoa, joiden aikana ollaan treenattu kontaktia aika ahkeraan. Vaikka homma on ilman häiriötekijöitä hallussa ja ohituksetkin menee parhaimpina hetkinä, olin varma, että kurssille kun päästään, sekoillaan samaan tapaan kuin edellisellä kerralla. Mutta eikö mitä, mitä tekee Merri? Tästä videosta se selviää.
Merri veti melko hyvin koko tunnin, omistajan sekoilusta huolimatta. Sekä kasvattaja Päivi että tällä kertaa seurana ja kuskina ollut Taru sanoo, että ohjaan rauhallisesti, mutta itsestä ei kyllä tunnu pätkääkään rauhalliselta, vaan ennemminkin tältä:
 |
| Kuva: http://ninjasandrobots.com/you-need-some-experience (hyi hyi mulle kuvavarkaudesta) |
Kontaktikävelyssä mulla lähtee hihnakäsi helposti nousemaan jonnekin taivaisiin, ja heittelen namejakin pitkin hallin lattiaa. Näköjään taito tuo palkkaaminenkin. Ensalkuun tuntui että menee koiran palkaksi sormet siinä namien ohessa, mutta siinä meidän yhteispeli on jo vähän parantunut. Silti niitä nameja lentelee sinne tänne.
 |
| Odota... |
 |
| Kidutusta! Tyhmä mamma pistää odottaan namia! |
Tuosta lähdettiin liikkeelle, ja tällä kertaa otettiin mukaan käskysana ja jätettiin pois sekä askel taakse että pienennettiin käsiliikettä ihan pieneksi. Tai siis yritettiin pienentää, mulla on niin selkärangassa se miten tuota on kaks viikkoo hinkannut, että enemmän opeteltavaa on taas itsellä.
 |
| Vasemmalta: Maiju ja Lara, Jukka ja Luna ja kauimmaisena me. |
Tuossa hallissa muuten on ihan jäätävä akustiikka, kaikuvassa hallissa äänistä muodostuu melkoinen kakofonia. Ei tekis pahaa laittaa vähän akustiikkalevyä kattoon ja seinien yläosiin, sellaiset ei taida parhaimmillaan kustantaa kuin kympin neliö. Vink vink, Piskitiski... vaimikätoinyoli! :)
Kiitos taas Päiville opeista, kahden viikon päästä onkin jännät paikat...
 |
| Oppilas Merri kiittää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi!