Täystuhon (ja omistajien) ryhtiliike

Kerroin aiemmin, miten Merrin murkkuikä tai muutos arkirutiineissa tai ne yhdessä saivat aikaan melkoista.tuhoa kotona.  Meiltä ei löydy enää yhtään sohvatyynyä, koska hunsvotti suolesti ne kaikki.

Eräänä pävänä se oli kiskonut takkia eteisen vaaterekistä ja saanut sen kaatumaan. Kaatumisesta oli kai lähtenyt ääntä, sillä yksi muovihengari oli räsähtänyt palasiksi, ja kaaosta säikähtänyt koira kurkki varovasti sohvan nurkasta kotiinpalaajaa.

Erään viikon saldo oli kaksi tyynyä, yksi torkkupeitto ja yksi matto. Kyllä, luitte oikein: räsymaton voi purkaa - keskeltä! :D

Näistä hunsvotin tuhoista kun on julkisesti avautunut, niin on saanut sitten myös kestää seuraukset: jonkin verran on neuvojia riittänyt. Joku oli huolissaan, että koirani kärsii ilmiselvästi eroahdistuksesta, mutta ei se mielesäni sitä ollut. Jos koiralla oli kotoa lähtiessäni luu tai kongi työstettävänään, sitä ei pätkääkään kiinnostanut, vaikka olisin palannut takaisin noutamaan unohtamaani asiaa. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että eroahdistunut koira ei toimisi niin. Se ei myöskään enää pitänyt kotona meteliä poissaollessamme (naapurit sanovat samaa). Taannoinen kotona möykkääminen liittyi siis ilmiselvästi siihen, ettei se millään halunnut olla teljettynä koiraportin taakse.

Eroahdistuksesta sanotaan myös, että se kohdistuu selkeästi yhteen perheenjäseneen, ja sitä ilmenee kun tämä henkilö ei ole paikalla, vaikka joku muu olisi. Sellaista ei ollut huomattavissa.

Sisustusassistentti Merrin mielestä halpa rahi sai luvan lähteä.

Ongelma meillä oli joka tapauksessa, ja olimme kahden vaiheilla: joko se korkea koiraportti hoidetaan paikalle ASAP ja Merri viettää taas päivänsä vähän rajatummassa.tilassa, tai sille hankitaan kuonokoppa ja se viettää sitten päivänsä laajemmassa.tilassa mutta koppa päässä. Muut rhodesiankoiran omistajat suosittelivat koppaa, ja näistä kahdesta vaihtoehdosta se se alkoi meistäkin tuntua paremmalta.

Emme kuitenkaan koskaan ennättäneet sellaista hankkia. Pari viikkoa sekoiltuaan Merri rauhoittui kuin taikaiskusta, eikä tuhonnut enää mitään. Aamutoimien aikana se ei pyörinyt jaloissa hermostuneena kuten aiemmin, vaan makoili sohvalla rentona ja katseli menoa sieltä. Kotona käydessä se tassutteli väsyneenä tervehtimään tulijaa. Tämä teksti on pääosin kirjoitettu, kun Merri oli ollut viikon yksin kotona tuhoamatta mitään.

Osaan olla jo nätisti yksin kotona.

Mikä tässä välissä muuttui? Jannen aloitettua opiskelunsa Merri sekoili kaksi viikkoa ja kolmantena oppi olemaan. Eli saattoihan tuo vain tottua ja hyväksyä tilanteen. Mutta pieniä muutoksia tehtiin:

Kolmatta viikkoa edeltävänä viikonloppuna käytiin molempina päivinä kaverilenkeillä, joten koira oli viikonlopun aikana väsytetty huolellisesti. Tämä ei kuitenkaan niin merkittävästi poikkea aimmasta toiminnasta, joten se tuskin on syy. Ei parit viikonloppuriehut enää loppuviikosta paljon paina.

Hommattiin Merrille toinen iso Kongi. Aiemmin se sai sekä aamulla että iltapäivällä työstettäväksi yhden jäisen kongin ja luun. Nyt se saa aamulla kaksi kongia ja iltapäivällä kongin ja luun. (Täytämme kongin yleensä pääosin märkäruualla, koska se jäätyy kovaksi massaksi, jota koira joutuu työstämään jopa 45 minuuttia).  Jäin eräänä aamuna hetkeksi seuraamaan kun koira kanniskeli ja järjesteli kahta jäistä kongiaan. Näytti olevan Erittäin Tärkeää Puuhaa. ;)

Sivuhuomautuksena: Paras löytämämme aktivointipuuhasteluasia on kyllä jäiset potkaluun keskiosat. Tyyppi jaksaa puuhastella tollaisen kanssa tunnista kahteen! Annettiin Merrille aiemmin silloin tällöin samaa tavaraa kuivattuna (jota hankittiin ihan Prismasta, nimellä BestIn Hubert Ydinluu). Merri rakasti niitäkin, mutta noin neljän euron kappalehinta on hieman suolainen.

Toinen muutos oli, että jätimme päiväksi myös oman makuuhuoneemme oven auki. (Aiemmin sillä oli ollut käytössään vain koirahuone, eteinen ja olohuone). Merri saattaa viihtyä kovinkin pitkiä aikoja istuen makkarin sängyllä ja tarkkaillen ikkunasta takapihan puistopolun tapahtumia. Tuo on se ikkuna, josta se kaikkein parhaiten näkee ulos, kun olohuoneen ikkunan alla on näkymät peittävä parveke, eikä etupihan isolla.pihalla tapahdu koskaan mitään. Takapihan puistopläntillä on lintuja, jäniksiä, muita koiria, ohikulkijoita, ja sen takana liikehuoneistojen pihoissakin liikehdintää. Sitä se jaksaa seurata pitkät ajat. Siispä ajattelin, että moisesta puuhasta voisi olla apua päivien tylsyyteen. Otin tietoisen riskin, että tästä voi myös olla seurauksena silputut tyynyt, peitot ja patja... mutta näin ei onneksi käynyt.

Kolmas muutos oli, että otettiin sekä aamu- että lounaslenkin osaksi lyhyet tokosessiot häiriön alla. Käydään tekemässä kontaktiharjoituksia ja pieniä treenijuttuja kaupan pihassa, bussipysäkillä... onhan tässä paikkoja. Tätä ennenkin siis käyettiin osa noista lenkeistä pieneen treenailuun, mutta ei ennen tätä häiriön alla.

Minusta ainakin tuntuu, että tuosta päivittäisestä häiriöharjoittelusta on ollut suunnattomasti apua myös hihnakäytökseen, keskittymiseen treeneissä ja ylipäätään ihan kaikkeen. Tuntuu, että yhden viikon aikana koirassa tapahtui huimaa kehitystä monella saralla! Sittemmin häiriötottistelut ovat kyllä jääneet satunnaisiksi, ei tämän elukan kanssa passanne liikaa rutiineja muodostaa.

En sitten tiedä - loppuiko sillä uhma, tottuiko se uusiin rutiineihin vai oliko joku tapahtuneista muutoksista tai kaikki ne yhdessä se, mikä rauhaisen elon on aikaansaanut? Niin tai näin, pääasia, että rauha on nyt ainakin toistaiseksi ollut maassa (tätä julkaistaessa jo pari kuukautta), ja olen oikein ylpeä pienestä hunsvotistani! Eiköhän siitä vielä koira saada.