8.12.2013

Lentävät rhodesiankoirat ry, eli muuan pentukurssi ja sen jälkipyykki

Muuan lennokkaan pentukurssin jälkeen oli sangen lennokkaat jälkipyykit lähimetsässä. Näin mä vietin synttäripäivääni viime vuonna!



Lara ja Otto
Jukka ja Luna


No anna ny tänne se nami hei!

Kurotan jotenkin tosi kauas. Kauheen vaikeen näköstä.
Maiju ja Lara
Lara
Lennokas luoksetulo by Lara

Tööt.

Näytän sulle kieltä, sisko rakas!


Laran lentävä tyylinäyte, osa 2.
Lunan luoksetulo-tyylinäyte


No enks mäkin pääsis jo!




Ja sit lähti mopo lapasesta!



















Fiksun näköistä sakkia!
Possujuna?












Tömpsis! Lunan taklaus takavasemmalta.
Siskot pisti tanssiksi.
Tauon paikka!
Risut on muuten parasta mitä me tiedetään!

No hei otettasko vielä pienet loppurallit?




Näin se on, että parhaiten rhodesiankoiran kotkotuksia ymmärtää toinen rhodesiankoira - ja jos Merriltä kysytään, niin yks tietty maksakuonoinen sisko ymmärtää parhaista parhaiten! Kuten arvata saattaa, oli tämän jälkeen kotona sangen hiljainen sunnuntai-ilta!


24.11.2013

Long time no see

Merri koki marraskuisella pohjoisen reissulla myös ensimmäisen kunnon pakkaskelin. Kemin-Keminmaan tietämillä oli eräänä kauniina sunnuntaiaamuna kolmentoista asteen pakkaneen.



Matka oli Merrin ensimmäinen pidempi kyläilyreissu, ja kakara osasi olla jotenkin yllättävän fiksusti. Lieneekö sitten äidiltä perittyä vieraskoreutta, mutta matkan aikana ei havaittu juuri minkäänlaista sekoilua, seinä-katto-lattia -riehuja, sisälle kuseksintaa tai muutakaan räyhähenkistä toimintaa. 

Näähän on hommannu mulle tosi kivan koirapedin tänne!

Ikäänkuin se olis ymmärtänyt, että vieraisilla käydessä ollaan siivosti, ja sitten vasta kotona ollaan kuin ellun kanat.


Hei mähän sovin sisustukseen, taidan kuulkaas jäädä tänne asuun!

Sattuipa reissulla muutakin jännää. Vanhempieni luona vieraillessamme päädyttiin lenkille seurassa, jossa en ollut ollut ehkä noin pariinkymmeneen vuoteen! Tavattiin nimittäin koiran lenkityksen merkeissä mun entinen naapurintyttö ja lapsuudenystävä, jonka kanssa meillä oli tapana käydä taluttamassa naapuruston mummojen ja pappojen koirat.  

Jos ei nopeaa törmäämistä kaupungilla lasketa (josta siitäkin on vähintään kymmenen vuotta), oltiin edellisen kerran taidettu tavata yläasteikäisenä! Sittemmin ollaan kuljettu vähän eri polkuja, eikä olla satuttu kohdakkain. Muuten en varmaan muistaisi niin ajan kulumista, mutta siitä päättelin, että K on ehtinyt tässä välissä kasvattaa yhden lapsen aikuisikään, ja minä en oo saanut aikaiseksi vissiin oikein mitään. :D



Aurinko korkeimmillaan! Kuva otettu puoliltapäivin. 


Vielä kertaalleen Oulunsalon kautta ennen kotimatkaa.


Tuu jo, mutsi!

Kiitohei! Pohojosesa on niiiiiin kivaa!

Mutta puheenollen siitä, miten hyvin Merri käyttäytyi kyläpaikoissa, niin kotiin päästyämme olikin sitten sopivaa purkaa kaikki säästöön jäänyt sekoilu. Kotona oli taas soveliasta käydä heittämässä ketutuspissat koirahuoneeseen, varastella sukkia pureskeltavaksi, komentaa talon väkeä ja muutenkin käyttäytyä pikkuapinalle ominaisella tavalla. 


Vahtikoira

PS. Huomasin juuri, että Mozilla Firefox muuttaa blogin otsikkofontin Comic Sanssiksi. Aiku kiva hei...! Tarttee varmaan tehdä jotain...