Kirjalliset harrastukset

Koira oppi aika nopeasti lukemaan alan aviiseja.

Ai mitä? Vähän vaan nätisti vilkaisin...

Tästä tulee väistämättä mieleen, että  Polkka-mutsikin on joskus turvautunut Koiramme -lehden apuun.

Pentupiiri

Merrin uuden painikaverin, Meerin, laumanjohtaja Sanna kertoi meille Kaarilassa sijaitsevan Eläinystäväsi Lääkärin viikoittain lauantaisin järjestämästä pentupiiristä, jossa ihan pienet, alle neljän kuukauden ikäiset terveet pennut voivat tutustua toisiinsa, leikkiä ja samalla opetella koirakielen aakkosia.

Merrin yhdeksänviikkois-syntymäpäivänä lähdimme bussilla kohti Kaarilaa. Pentupiiri on jaettu kahteen osaan: 10-11 on varattu nuoremmille pennuille ja pienten rotujen vanhemmillekin pennuille, ja 11-12 vanhemmille pennuille tai suurten rotujen pienemmille pennuille. Olin soittanut edellisenä iltana, ja pyysivät meitä tulemaan ennen yhtätoista, kun pienemmät ovat vielä telmimässä. Olimme lääkäriasemalla noin puoli yksitoista, ja paikalla oli kaksi pienempää pentua.

Aluksi Merri taas hiukan tarkkaili ja ihmetteli, mutta pian telmittiin jo täyttä vauhtia uusien ystävien kanssa ympäri olohuonetta. Hoitajia Merri rakasti yli kaiken, kuten melkolailla kaikkia tapaamiaan ihmisiä tähän asti.

Onko tämä se kuuluisa hundkarusellen?

Hei, kaverille kans?

Yhdentoista pintaan pienemmät pennut poistuivat, ja paikalle saapuivat vähän vanhemmat lapinporokoira ja samojedi. Jälkimmäiseltä tulikin pentuselle kunnon komentoa, mutta jälleen, ei aikaakaan kun Merkkari haastoi jo takaisin.

Todella mukava sosiaalistamispaikka tämä pentupiiri. Menemme varmasti toistekin! Pikkuisen pidempi bussimatkakaan ei koiruutta haitannut, kun busseiluun oli jo muutaman edestakaisen reissun verran totuteltu. Vanha juttu!

Kivaaaaaa!

Kotiin päästyämme aikaa oli jo kulunut sopivasti riehujen loppumisesta, ja puolen päivän ruokatarjoilussa syötiin kuppi tyhjäksi (Aika usein jää kupin pohjalle jonkin verran nappulaa). Kun lounas oli syöty, hiippailtiin vikkelään koirahuoneen karva-alustalle, ja naps, virta pois!

Koira nukkuikin oikeastaan koko päivän - heti ensalkuun vetäisi kolmesta neljään tunnin tirsat, ja senkin jälkeen nousi lähinnä syömään ja pissalle. Tulipa siis myös vapaapäivä käytöstapojen treenaamisesta. Poissa on se "mä hajotan kaiken!" -räyhä, mikä täällä toisinaan usein sekoilee! Taidetaan mennä uudestaankin... ;)

Ensimmäinen "studiosessio"

Viikon uuteen kotiin totuttelun jälkeen oli edessä totuttelu mallinhommiin ja studiovaloihin. Aluksi softboxit ja valojalustat hieman taisivat jännittää, mutta parin salamanvälähdyksen jälkeen homma alkoi tuntumaan jo tutulta ja Merri poseerasi melkein Polkka-emän tapaan. Montaa kuvaa ei ensimmäisellä kerralla otettu, ja mallikin sai enimmäkseen poseerata vapaasti ilman ohjeistusta kuvaajalta.

Merrin Sibelius-imitaatio

Treeniä, syysmuotia ja pentutreffit eli ihana sunnuntai

Sunnuntai olikin jännittävä päivä! Itse pidin pennun tulon jälkeen vain yhden vapaapäivän (enempään ei työmäärä joustanut), ja lauantaikin kului pitkälti ystävän polttareissa, joten oli ihanaa puuhastella koko päivä koiran kanssa, ja illaksikin olisi hauskaa tekemistä tiedossa.

Aamuriehun lääkkeeksi tarjottiin elukalle treeniä: ensimmäinen vaihe JÄTÄ -harjoitusta (näyttäisi olevan oikein mainio väsytyskeino, kun koira haistaa namin, muttei pääse siihen käsiksi), odottamistreeniä (koiralla menee hermot, ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, miksei sitä namia saa ottaa - siispä raavin tassulla Jannen kättä minkä pystyn!). Maahanmeno on edelleen haastavaa, mutta onnistui peräti kerran.

Aito rhode: nukkuu auringonläikässä. (Niin se matto. Tässä se mainittu törkeä olohuoneenkomistus.)

Myöhemmin harjoittelimme pukemista. Kasvattajalta saatu turkoosi villapaita olisi Merrin mielestä oivaa pureskeltavaa, ja sen pukeminen onnistui mitenkuten. Hurtan neonoranssi sadetakki puolestaan on vastustamaton - puremismielessä, ei pukeutumismielessä. Nämä molemmat on hieman vielä liian suurikokoisia, joten koira pääsee joko rimpuilemaan niistä pois, tai puremaan vaatetta.

Hurtan oranssi fleecepusakka (joita Mustin ja Mirrin tarjouksen innoittamana tilasin kahtakin kokoa...) saatiin päälle helpommin. Tämä koko 42 on oikein soppeli koko heti käytettäväksi. Lähdettiin siis ulos harjoittelemaan puettuna ulkoilua - ja herätettiin luultavasti koko tienoo. Kellohan oli vasta yhdeksän pintaan sunnuntaiaamuna, ja Merri lauloi kuin viimeisetkin ylpeydenrippeet olisi viety "hyi tää on kauhee, mä näytän ihan naurettavalta, en lähe mihinkään!". Myöskään pissahommat ei puku päällä onnistuneet.

Seuraavalla ulkoilukerralla olikin hyvä meno. Luoksetulotreeni meni paremmin, ja myös seuraamisharjoituksessa tuli onnistumisia. Otettiin välissä parin tunnin välipötköt, minkä jälkeen tehtiin vielä ulkona ensimmäisiä irti -harjoituksia. Uusi lempilelu on muuten takapihalta löytynyt oksanpätkä! Kaveri menee ihan villiksi, kun sitä heiluttaa. Muutenkin tuntuu, että parhaita leluja on ns. nyhjää tyhjästä -lelut: oksat, solmittu farkunlahje, pesupallo, talouspaperirullahylsy. 

Ulkoilun jälkeen treenattiin sisällä lisää jättämistä. Ensimmäinen vaihe (ilman vihjesanaa) alkoi koiralla jo raksuttaa - alkoi hoksata, että kuvun alla piilossa olevaa namia ei kannata yrittää saada, kun pois kääntymällä saa nopsemmin. Hyvä Merri! Toisinaan se kyllä yllättää nopealla oppimisellaan (ja toisinaan ei niitä korvia ei sitten ole vanhoillekaan jutuille). Ja kuten kaikki tiedämme, opiskelu on väsyttävää puuhaa, ja niinpä uni tulikin nopeasti pienen treenisession jälkeen.

Illemmalla lähdettiin tapaamaan kaikille meille uusia tuttavuuksia: Sannaa ja koiralaumaa: Meeri-rhodea, joka on vain viikkoa vanhempi kuin Merri, parivuotiasta Iris-rhodea sekä spanielimummo Nelliä. 

Ensin oli kuitenkin edessä Merrin ensimmäinen bussimatka. Bussipysäkillä odotellessa ensimmäinen paikalle kaartanut nysse aiheutti pientä jännitystä, mutta jo kohta bussiin astuttua koira oli kuin ei mitään. Merri sai heti bussissa uusia ystäviä: kaikki ihmiset ihastuvat koiraan aivan mahdottomasti!

Merrin ensimmäinen bussimatka.

Jäimme bussista Annalassa, jossa Sanna odotteli meitä laumoineen. Ajettiin lyhyt matka metsän laitaan, ja metsään päästyämme voitiin päästä eläimet vapaina juoksemaan.

Aluksi Merriä jännitti uudet kaverit melkolailla. Meeri oli, sanoisinko, hiukan päällekäyvä! Loppulenkistä Merri kuitenkin paini ja juoksenteli uusien ystäviensä kanssa suorastaan onnesta kuuskulmaisena! Parivuotiasta Iristä tyttö ehkä hieman vielä jännittää, mutta eiköhän sekin siitä pikkuhiljaa.

 

Kun katsoi täysikokoisen Iriksen menoa metsässä, muisti, miksi rhodesiankoiran oikeastaan halusikaan. Hieno eläin, hitsi vie!

 

Meeri on viikkoa vanhempi kuin Merri, mutta koirat olivat tuona päivänä saman korkuisia ja -painoisia. Aika erilainen ruumiinrakenne tytsyillä, ja myös muuten ovat erinäköisiä: Siinä missä Merri on melko vaalea, on Meeri väritykseltään punaisempi. Meerillä on pitkä suippo kuono ja Merrillä lyhyempi ja tylpempi. Merristä taitaa tulla vähän isompi ja rotevampi kuin melkein-kaimastaan.

Paluumatkalla Merri-pentu nukahti jo bussia odotellessa, ja kotiin päästyään nukkui koko illan ja erityisen paljon vielä seuraavanakin päivänä! Uudestaan!

Un-casual friday: Merrin TET-päivä!

Perjantai-aamu alkoi pissalla keittiön matolle. No mutta hupsista!

Aamusta tehtiin luoksetuloharjoituksia, ja päivän aikana koira oppi hiffaamaan, miten istutaan käskystä. Maahan -käskyä yritettiin, mutta se on vielä aivan hakusessa.

Illalla Janne halusi päästä lenkille ja minun työpäivä venyi - niinpä koira tuli viltteineen leluineen arkkitehtitoimistoon tutustumaan työelämään. Ei siinä aivan kauheasti töitä päässyt tekemään, kun koira viihtyi noin minuutin yhden lelun kanssa, kunnes päätti taas lähteä tutkimaan toimistoa tai muuten elämöimään. Kotona en moiseen mekkalaan tai ympäriinsätepasteluun olisi kauheasti kiinnittänyt huomiota, mutta toimistossa oli niin paljon kaikenlaista johtoa ja ties mitä muuta vaaraa, että ei auttanut kuin hiipiä perässä. Eipä ehkä aivan ole vielä työelämään kypsä tuo elukka. ;)

 

Jossain kohtaa koirasta onneksi loppui akku, ja sainkin puolisen tuntia tehokasta työaikaa - kunnes pomo töistä lähtiessään päätti lahjoa pikkuelukan meetwurstinpalasella. Siinähän se eläin sitten heräsi ja virkistyi - ja samalla rakastui pomoon täysin! Olis niinkun heti ollut valmis lähteen sen matkaan. Siinäpä siis meidän "suhtautuu vieraisiin varautuneesti" -vahtikoira...

Torstai: Käytöstapojen opettelua

Torstaina, koiran toisena päivänä uudessa kodissa, tehtiin luoksetuloharjoituksia niin sisällä kuin ulkonakin, ja otettiin mukaan TÄNNE -vihjesana. Janne ja Merri teki päivällä myös ensimmäisiä yksinoloharjoituksia: Merri oli häkissä ja Janne vieressä, mutta silti koira hätääntyi hieman. Merri osoittautui olevan kova DIY-fani - parhaimmat lelut (råtan lisäksi) näyttävät olevan itsetehtyjä.

Koira osoittautui nopeaksi oppijaksi, ja hoksasi "kumpi käsi?" -leikin alkeet heti: nyrkki aukeaa, kun namikättä koskettaa tassulla. Tämä tosin aiheutti myöhemmille "odota" -harjoituksille sen sortin haastetta, että koira olettaa saavansa namin mistä vain, kun vain riittävästi tassulla tempoo raapii milloin mitäkin. Ehkä olisi voinut aloittaa sillä odota -hommalla ja sitten myöhemmin opettaa tuon kumpi käsi -leikin. Noh...

Aloitimme myös kontaktiharjoitukset ja seuraamisharjoitukset ulkona. Päivällä myös Jannen kaveri Jukka kävi kylässä, muttei koira uniaikaan osoittanut suurempaa kiinnotusta vierasta kohtaan.

Iltapäiväruuan jälkeen koira sai totaaliset hepulit, jotka kestivät seuraavaan päiväuniaikaan asti - vain jatkuakseen unien jälkeen uudelleen...

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Yllättävän hyvin nukutun ensimmäisn yön jälkeen aloitettiin aamu- ja päivärutiinien harjoittelu. Kerrostalomme takapiha tuli tutuksi ja monet hädät tehtiinkin ulos. Niin tosiaan - asumme nopeastikasvavan koiranpentumme kanssa hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa! Ensin siis kannetaan koira alas portaita, minkä jälkeen kannetaan se vielä koko muurinpätkän ympäri, jotta päästään takapihalle, kun ei etupihan iso puisto tietenkään sovellu koiran tarpeiden tekemiseen.

Aamun suosituin leikkikalu oli tällä kertaa kasvattajalta mukaan saatu musta råtta, ja ensimmäisten päiväunien paikaksi valikoituivat syli ja sohva. Päivi olikin meille kertonut, että Merrin suosikkipaikkoja synnyinkennelissään olivatkin juuri edellä mainitut paikat, joten saanemme tottua koiran uniörinään olohuoneessa. Pian täällä onkin sitten 35 kiloa sylikoiraa...

Ensimmäisenä päivänä jatkettiin tutustumista uuteen kotiin ja elinympäristöön. Illalla eläin uskalsi viimein käydä tutustumassa myös kylpyhuoneeseen. Omaa nimeä vielä harjoiteltiin, mutta ulkona puistossa koira juoksee jo rohkeasti ja iloisesti luokse, kun nimeä huutaa. Tutustuttiin läheiseen puistoon, jossa kauempaa tarkkailtiin lasten pelejä ja ohikulkevia ihmisiä. Merrille hankittiin pitkä liina, jossa saa temmeltää melkein kuin vapaana.

Yöksi siirryimme nukkumaan omaan makuuhuoneeseemme, jossa Merrin nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä. Toinen meistä nukkui edelleen patjalla lattialla koirapedin vieressä, ja kokonaiset, joskin normaalia lyhyemmät yöunet saatiin nukuttua.