Joululomalla anopin luona huomattiin, että meidän täytyy käydä jouluostoksilla vuorotellen. Eikä kauheasti olisi asiaa myöskään kavereiden kanssa ruokailemaan, ei ainakaan ilman koiravahtia. Arvaamatonta pientä askartelijaa kun ei uskaltaisi jättää ysinään toisen ihmisen asuntoon.
Se tuli melkoisena heräteostoksena, mutta hetken asiaa pohdittuamme totesimme, että epäilemättä sille elukan eliniän varrella käyttöä löytyy. Ja jos ei löydykään, sen varmasti saa myytyä eteenpäin.
Niin me siis hurautettiin yhteen Oulun Musti ja Mirri -myymälään ja hetken päitämme raavittuamme (kankainen kevythäkki? Kevytmetallihäkki?) kannettiin kaupasta ulos jättikokoinen kevytmetallihäkki.
 |
| Ja sit mä niinku laitoin ne molemmat häkkiin. |
Merri on autohäkin kanssa jo tottunut häkissäoloon, joten ei mennyt aikaakaan, kun se otti uuden ison häkin omakseen. Häkki oli majapaikkamme olkkarissa (anoppi varmasti arvosti tätä jouluisaa sisustuselementtiä!) ovi avoimena, eikä aikaakaan kun Merri tepsutteli sinne varastamansa luun kanssa. Ei se juuri ollut millänsäkään, jos oven laittoi kiinni.
Eipä sillä, häkistä huolimatta me tällä kertaa tehtiin jouluostokset vuorotellen, eikä koko reissun aikana jätetty kaveria häkkiin yksinään. Siis ei, en mä Jannea häkissä koiran seurana pitänyt, vaikka kuvamateriaalin pohjalta niin voisi ajatellakin. Ei olla itseasiassa vielä tähän päivään mennessä laitettu koiraa häkkiin kotoa poistuessa. Että onpa nyt sitten häkki, vaikkei tiedetäkään mitä sillä tehtäisiin. On se silti koiralla ahkerassa käytössä tuolla koirahuoneessa ollut.
Ja saatiin jopa tarjous koiran hoitopaikasta Oulussa, jos jatkossa tarvitsee päästä jouluostoksille tai ulos syömään. :)
