8.9.2013

Treeniä, syysmuotia ja pentutreffit eli ihana sunnuntai

Sunnuntai olikin jännittävä päivä! Itse pidin pennun tulon jälkeen vain yhden vapaapäivän (enempään ei työmäärä joustanut), ja lauantaikin kului pitkälti ystävän polttareissa, joten oli ihanaa puuhastella koko päivä koiran kanssa, ja illaksikin olisi hauskaa tekemistä tiedossa.

Aamuriehun lääkkeeksi tarjottiin elukalle treeniä: ensimmäinen vaihe JÄTÄ -harjoitusta (näyttäisi olevan oikein mainio väsytyskeino, kun koira haistaa namin, muttei pääse siihen käsiksi), odottamistreeniä (koiralla menee hermot, ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, miksei sitä namia saa ottaa - siispä raavin tassulla Jannen kättä minkä pystyn!). Maahanmeno on edelleen haastavaa, mutta onnistui peräti kerran.

Aito rhode: nukkuu auringonläikässä. (Niin se matto. Tässä se mainittu törkeä olohuoneenkomistus.)

Myöhemmin harjoittelimme pukemista. Kasvattajalta saatu turkoosi villapaita olisi Merrin mielestä oivaa pureskeltavaa, ja sen pukeminen onnistui mitenkuten. Hurtan neonoranssi sadetakki puolestaan on vastustamaton - puremismielessä, ei pukeutumismielessä. Nämä molemmat on hieman vielä liian suurikokoisia, joten koira pääsee joko rimpuilemaan niistä pois, tai puremaan vaatetta.

Hurtan oranssi fleecepusakka (joita Mustin ja Mirrin tarjouksen innoittamana tilasin kahtakin kokoa...) saatiin päälle helpommin. Tämä koko 42 on oikein soppeli koko heti käytettäväksi. Lähdettiin siis ulos harjoittelemaan puettuna ulkoilua - ja herätettiin luultavasti koko tienoo. Kellohan oli vasta yhdeksän pintaan sunnuntaiaamuna, ja Merri lauloi kuin viimeisetkin ylpeydenrippeet olisi viety "hyi tää on kauhee, mä näytän ihan naurettavalta, en lähe mihinkään!". Myöskään pissahommat ei puku päällä onnistuneet.




Seuraavalla ulkoilukerralla olikin hyvä meno. Luoksetulotreeni meni paremmin, ja myös seuraamisharjoituksessa tuli onnistumisia. Otettiin välissä parin tunnin välipötköt, minkä jälkeen tehtiin vielä ulkona ensimmäisiä irti -harjoituksia. Uusi lempilelu on muuten takapihalta löytynyt oksanpätkä! Kaveri menee ihan villiksi, kun sitä heiluttaa. Muutenkin tuntuu, että parhaita leluja on ns. nyhjää tyhjästä -lelut: oksat, solmittu farkunlahje, pesupallo, talouspaperirullahylsy. 

Ulkoilun jälkeen treenattiin sisällä lisää jättämistä. Ensimmäinen vaihe (ilman vihjesanaa) alkoi koiralla jo raksuttaa - alkoi hoksata, että kuvun alla piilossa olevaa namia ei kannata yrittää saada, kun pois kääntymällä saa nopsemmin. Hyvä Merri! Toisinaan se kyllä yllättää nopealla oppimisellaan (ja toisinaan ei niitä korvia ei sitten ole vanhoillekaan jutuille). Ja kuten kaikki tiedämme, opiskelu on väsyttävää puuhaa, ja niinpä uni tulikin nopeasti pienen treenisession jälkeen.



Illemmalla lähdettiin tapaamaan kaikille meille uusia tuttavuuksia: Sannaa ja koiralaumaa: Meeri-rhodea, joka on vain viikkoa vanhempi kuin Merri, parivuotiasta Iris-rhodea sekä spanielimummo Nelliä. 


Ensin oli kuitenkin edessä Merrin ensimmäinen bussimatka. Bussipysäkillä odotellessa ensimmäinen paikalle kaartanut nysse aiheutti pientä jännitystä, mutta jo kohta bussiin astuttua koira oli kuin ei mitään. Merri sai heti bussissa uusia ystäviä: kaikki ihmiset ihastuvat koiraan aivan mahdottomasti!

Merrin ensimmäinen bussimatka.

Jäimme bussista Annalassa, jossa Sanna odotteli meitä laumoineen. Ajettiin lyhyt matka metsän laitaan, ja metsään päästyämme voitiin päästä eläimet vapaina juoksemaan.



Aluksi Merriä jännitti uudet kaverit melkolailla. Meeri oli, sanoisinko, hiukan päällekäyvä! Loppulenkistä Merri kuitenkin paini ja juoksenteli uusien ystäviensä kanssa suorastaan onnesta kuuskulmaisena! Parivuotiasta Iristä tyttö ehkä hieman vielä jännittää, mutta eiköhän sekin siitä pikkuhiljaa.





 


Kun katsoi täysikokoisen Iriksen menoa metsässä, muisti, miksi rhodesiankoiran oikeastaan halusikaan. Hieno eläin, hitsi vie!


 



Meeri on viikkoa vanhempi kuin Merri, mutta koirat olivat tuona päivänä saman korkuisia ja -painoisia. Aika erilainen ruumiinrakenne tytsyillä, ja myös muuten ovat erinäköisiä: Siinä missä Merri on melko vaalea, on Meeri väritykseltään punaisempi. Meerillä on pitkä suippo kuono ja Merrillä lyhyempi ja tylpempi. Merristä taitaa tulla vähän isompi ja rotevampi kuin melkein-kaimastaan.


Paluumatkalla Merri-pentu nukahti jo bussia odotellessa, ja kotiin päästyään nukkui koko illan ja erityisen paljon vielä seuraavanakin päivänä! Uudestaan!


1 kommentti:

Jätä jälki käynnistäsi!