Koiraystävällinen saaristo, osa I: Tammisaari, Hanko, Bengtskär.

Tuskin oli Feanor's -koiraleiri saatu päätökseen, kun kävimme kotona täydentämässä matkalaukkuja ja noukkimassa pari junantuomaa auton kyytiin. Vielä samana iltana oli tarkoitus ajella Tammisaareen ja yöpyä siellä, jotra seuraavan aamun kohde olisi edes hieman lähempänä.

Minulla oli teininä ja myöhäisteininä tapana viettää aikaa Tammisaaressa kirjekaverin ja aamalla parhaan ystävän luona. Paluu kaupunkiin oli siis sangen jännittävä ja nostalginen. Majoituttuamme pieneen yöpymismökkiin leirintäalueella suuntasimme kulkumme keskustaan syömään ja iltakävelylle. Aika hyvin osasin vielä suunnistaa, vaikka edellisestä käynnistä oli aikaa noin puoli elämää! Merri oli tietysti vielä väsynyt viikonlopun leirirupeamasta, ja oli oikein leppoisaa kaupunkikävelyseuraa.

Ruokailimme Santa Fe -nimisen ravintolan terassilla, ja ruoka ylitti odotukset. Voin siis suositella. Myös kasvissyöjäystävämme olivat oikein tyytyväisiä annoksiinsa. 

Reittimme kulki halki keskustan ja vanhankaupungin kautta rantaan. Tammisaari on todella kaunis pieni kaupunki, ja kesäisin sen ranta tietysti kuhisee elämää. Nyt oli sunnuntai-ilta, ja aika hiljaista. Laitoin merkille, etten rannan puistoteitä kävellessämme nähnyt ensimmäistäkään koirakieltomerkkiä - sen sijaan roskiksia reitin varrella oli erittäin runsaasti. Vinkiksi vaan muillekin tahoille, että näin asian voi hoitaa oikein fiksusti, ja tämä on luultavasti kieltomerkkejä tehokkaampi tapa välttyä ei-toivotuilta jätteiltä teiden varsilla.

Tammisaaressa olisi myös ollut sympaattisen näköinen koiraystävällinen kahvila Voffeli & Kaffeli, jossa emme valitettavasti ehtineet vierailemaan. Ensi kerralla sitten!

Seuraavana aamuna ajelimme Hangon itäsatamaan, aikeenamme matkata Marine Linesin laivan mukana Bengtskärin majakalle. Merri ei ollut eläissään käynyt lähelläkään laivoja,  ja koska mörköikäkin oli antanut viitteitä itsestään irrationaalisten pelkojen muodossa, minua kyllä aavistuksen jännitti, miten koira selviäisi paitsi laivaan astumisesta, myös monen tunnin matkasta! 

Huoli oli kuitenkin turha: koira tuskin huomasi astuneensa laivaan! Kun olimme asettuneet laivan kannelle, Merri halusi tervehtiä muitakin matkustajia - ja muut matkustajat Merriä! Yllättäen kansi olikin pullollaan koirista pitäviä kanssamatkustajia, ja reipas afrikkalainem ihastutti monia matkaseuralaisiamme pitkin matkaa. Yksi laivan työntekijöistä kävi tiedustelemassa, kelpaisiko Merrille annos ihmisillekin tarjottua lohikeittoa! En ole ollenkaan tottunut tällaiseen koiraystävällisyyteen!

Matka Hangosta Bengtskäriin kesti muistaakseni noin puolitoista tuntia. Loikoiltuaan aikansa koiramaiseen tapaan lattiatasolla, parkkeerasi merikoira itsensä laivan penkille katselemaan maisemia - ja siitä tietysti luontevasti peppu äipän syliin... Ennen luodolle saapumista koira kerkesi jo ottaa pienet torkut penkillä sylissäni.

Bengtskär sijaitsee Turunmaan saaristossa Saaristomeren uloimmalla luodolla 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Se on Suomen eteläisin asuttu paikka, ja vain pieni osa siitä on kasvillisuuden peittämää, loppuosa on paljasta graniittikalliota.

1906 rakennettu Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein majakka, joka ympäristöineen on valittu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kiitos Turun yliopiston hoitamien kunnostustöiden, majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995. Luodolle pääsee laivayhteyksillä joko Hangosta tai Kasnäsista, ja majakan hotellissa voi myös majoittua.

Kuvalähde: commons.wikimedia.org

Merri sai muuten matkaoppaalta kiitosta kesän parhaiten käyttäyttyneenä koirana! Koira kuunteli lyhyen luennon majakan historiasta sangen mallikkaasti, mutta kymmenien ihmisten alkaessa taputtaa yhtäaikaa koira hieman hämmentyi. Ja sai kaikki taas nauramaan.

Myös Bengtskärissä oltiin kovin koiraystävällisiä. Toisen kerrokseen kahvilaan Merri ei ollut tervetullut, mutta herkulliset munkkikahvit saatiin hyvin juotua majakan pihallakin. Koska emme myöskään ottaneet koiraa kiipeämään majakan torniin, jouduimme jakautumaan kahtia, ja toiset viettivät aikaa ulkona sillä välin, kun toiset kiipesivät torniin.

Näitä 300:a porrasta ylös ja alas kiivetessä ajattelin lämmöllä toissaillan circuit trainingiä koiraleirillä.
Tulipahan palauttava liikunta hoidettua siinä sivussa...

No, mitä nyt vähän tuulee.

Paluumatka koiralta tietenkin sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Alkoihan se pitkän päivän jälkeen olla myös aika väsynyt... paluumatkan kovasta merenkäynnistä huolimatta kaveri onnistui ottamaan sylitorkut. On se aika vauva vielä, kuten kuvista näkyy.

Sivumennen sanoen, nuo keväällä hankitut pitkät valjaat on olleet aika mainiot matkustellessa: selän päällä kulkeva osa valjasta kun toimii oivana "kahvana" vaikkapa nyt junaan tai laivaan noustessa, kun koiran haluaa pitää tiukassa otteessa aivan vieressä. Muuten mä nyt en tiedä onko ne kovin erinomaiset - pyörii päällä, jos ylä- tai alarenkaaseen laittaa liinan... 

Kellon käydessä neljää olimme takaisin Hangossa, ja koiraystävällinen ruokapaikka oli jo valmiiksi katsottuna. Hangon Makaronitehdas sijaitsikin sopivasti samassa satamassa, johon laivamme saapui. Koira sai liittyä seuraamme terassille, ja henkilökunta kävi tuomassa sille oman vesikipon. Tätä paikkaa en pystyisi liikaa ylistämään: pasta oli kerrassaan erinomaista, suositeltu viini oli taivaallista, palvelu erinomaisen hyvää ja ystävällistä. Ja sääkin suosi. "Onkohan tää enää laillistakaan", mietti eräs seurueemme jäsen ruokaansa maistettuaan.

Viihdyimme ruokien ääressä hyvän tovin, mutta sen jälkeen autoilu kutsui taas. Road trippimme seuraavana päämääränä oli ajaa saariston rengastie Turusta Kustaviin, mutta se on jo aivan toinen tarina, kuulette siitä lisää ensi kerralla.

Myöhään illalla Nauvossa sijaitsevaan majapaikkaamme päästyämme pieni matkailukoira näytti hyvin pian tältä:

Hyvää yötä.