Niitti-sulhon kanssa metsälenkillä

Maaliskuun viimeistä sunnuntaita vietettiin Sannan ja yksivuotiaan Niitti -dobermannin kanssa metsälenkillä.

Merri.

Niitti.

Niitti ja Merri olivat tavanneet kaksi kertaa ennen tätä, eikä voi väittää, että heillä nyt aivan äärettömän hyvin niillä treffeillä olisi synkannut. Tiedä sitten, oliko Merri viimein kasvanut riittävän vakavastiotettavaksi tyttöystäväksi Niitti-herralle, mutta tällä kertaa leikit menivät sangen hyvin yksiin, ja koirilla oli mielettömän kivaa keskenään.

Ai sinä.

No mennäänpäs sitten.

Niitti pistää pirttihirmun ruotuun.

Kyä mää sut viä kellistän!

Välihalit

Hei mutsi, tää Merri-tyyppi onkin ehkä ihan ookoo!

Annapa vähän välipalaa, hei.

Voin hei ottaa huikopalaa sultakin

PS. Uusi kotimainen koirantarvikkeisiin erikoistunut verkkokauppa Haukunpaikka.fi tarjoaa 7%:n alennuksen tilauksen loppusummasta koodilla: KESA14MB

Ihana Iiiiiiiris!

Nyt on kyllä jäänyt blogin päivittäminen todella unholaan viime aikoina, pahoittelut siitä. Yritän nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja saada nämä luonnoksina roikkuneet postaukset ilmoille. Luvassa siis aika monta menneisyyteen sijoittuvaa blogimerkintää! Palataanpa ajassa maaliskuun lopulle...

Merrin paras kaveri ja viikkoa vanhempi Meeri steriloitiin keväällä. Meerin ollessa riehukiellossa haettiin me Iiris lainaan riehukaveriksi. Tämä taisi olla alkukevään ensimmäinen todella keväinen päivä.

kengurut?

Merri rakastaa tätä ihanaa 2,5-vuotiasta ystäväänsä yli kaiken. No, Merrihän rakastaa kaikkia, mutta harmaantuvassa Iiriksessä on jotain erityisen erityistä.

ripaskaa...

*** Varoitus: sisältää kakkajuttuja, jos et haluu tietää niin lopeta lukeminen tähän! ***




Merrin tämä vuosi alkoi toistuvilla ruuansulatusmurheilla.

Se alkoi ripulipaskalla olohuoneen matolla tammikuun lopulla, ja sitä jatkui sitten siitä lähtien samalla kaavalla useita viikkoja: ripuloitiin pari päivää, parannuttiin, ja noin viikon päästä sama alusta.

Koska pyrin aina näkemään asioiden valoisan puolen, totean, että onneksi matonpesua ei tarvinnut harrastaa sen enempää, ja viimeistään näiden viikkojen aikana kävi ilmi, että koira osaa pyytää ulos, kun hätä on suurin (olimme sitä vähän epäilleet...).

Kierre alkoi samoihin aikoihin, kun oikea talvi loppui, joten kyseessä saattoi olla tarttuva mahatauti, mutta uusimiskertojen määrä oli kyllä melkoinen... Arvelimme, saattaisiko se liittyä myös ruokailuun, mutta koska muita oireita ei ollut, pääteltiin, että allergia tuskin on kovin todennäköisesti kyseessä. Koira on myös koko tämän ajan ollut täysissä voimissaan, joten mistään vakavista suolitulehduksista tuskin tarvii olla huolissaan.

Merrihän söi ennen pelkkää Royal Canin Maxi Junior -nappulaa (mainoslinkki), mutta siirtyi tammikuussa syömään aamuisin nappulaa ja iltaisin tuoreruokaa (riisi-ohra-porkkana -koirapuuroa ja raakaa lihaa/kalaa). Yksi ajatus oli, että ehkä sen maha ei kestä sekaruokintaa, mutta sekin tuntui jotenkin epätodennäköiseltä, koska Merri ei tähän asti ollut ollut mitenkään herkkävatsainen. No, jokatapauksessa, neljän viikon on-off -ripuloinnin jälkeen jätimme nyt toistaiseksi tuoreruuan pois kuvioista.

Pelkkä nappula ei kuitenkaan tuonut helpotusta tilanteeseen. Janne soitti eläinlääkäriasemallemme, jossa ei kuitenkaan oltu erityisen huolestuneita tilanteen kuvailun perusteella. Meitä kehotettiin antamaan koiralle tehokas madotus ja kokeilemaan eläinkaupan hypoallergista* ruokaa, ja niinpä kotiin kiikutettiin Brit Care Junior Large Breed lammas ja riisi -nappulaa, jota M&M:n myyjä sanoi hyvin siedetyksi. (mainoslinkki)

No, tilanne on nyt rauhoittunut, ja tätä julkaistessa masu on toiminut jo kolme viikkoa normaalisti. Emme tosin tietenkään tiedä, johtuuko se nyt sitten matolääkkeestä vai nappulan vaihdosta. Niin tai näin, taidamme jatkaa Brit Caren nappulan syöttämistä, koska siinä missä RC:a syödessä ulostetta tuli valtaisia määriä (jolloin se tuskin imeytyi hyvin), tämän uuden kanssa määrät ovat paitsi merkittävästi pienempiä, myös kiinteämpiä kuin ennen. Varmasti otamme raa'an lihan takaisin kuvioihin ennen pitkää, mutta rauhoitellaan nyt varmuuden vuoksi tilannetta kaikessa rauhassa.

*) Sivumennen sanoen, tuo sana hypoallerginen - minua hiukan naurattaa koiranruuan kutsuminen sellaiseksi. En minä tietenkään koiranruokamaailmasta tai koirien allergioista paljon tiedä, mutta ihmisten kosmetiikkamaailmassahan hypoallerginen tarkoittaa tasan ja vain allergiatestattua, mutta ei kerro, kuka testasi, miten tai millaisin tuloksin... Allergia- ja astmaliitto on jopa avautunut termin käyttämisestä markkinointitarkoituksessa. En jaksa uskoa, että se koiranruokamaailmassa tarkoittaa sen ihmeellisempiä asioita. ;)

Jutun keväinen kuvitus on kuvattu laskiaisena 2014... että semmonen talvi, se.