Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Yllättävän hyvin nukutun ensimmäisn yön jälkeen aloitettiin aamu- ja päivärutiinien harjoittelu. Kerrostalomme takapiha tuli tutuksi ja monet hädät tehtiinkin ulos. Niin tosiaan - asumme nopeastikasvavan koiranpentumme kanssa hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa! Ensin siis kannetaan koira alas portaita, minkä jälkeen kannetaan se vielä koko muurinpätkän ympäri, jotta päästään takapihalle, kun ei etupihan iso puisto tietenkään sovellu koiran tarpeiden tekemiseen.

Aamun suosituin leikkikalu oli tällä kertaa kasvattajalta mukaan saatu musta råtta, ja ensimmäisten päiväunien paikaksi valikoituivat syli ja sohva. Päivi olikin meille kertonut, että Merrin suosikkipaikkoja synnyinkennelissään olivatkin juuri edellä mainitut paikat, joten saanemme tottua koiran uniörinään olohuoneessa. Pian täällä onkin sitten 35 kiloa sylikoiraa...

Ensimmäisenä päivänä jatkettiin tutustumista uuteen kotiin ja elinympäristöön. Illalla eläin uskalsi viimein käydä tutustumassa myös kylpyhuoneeseen. Omaa nimeä vielä harjoiteltiin, mutta ulkona puistossa koira juoksee jo rohkeasti ja iloisesti luokse, kun nimeä huutaa. Tutustuttiin läheiseen puistoon, jossa kauempaa tarkkailtiin lasten pelejä ja ohikulkevia ihmisiä. Merrille hankittiin pitkä liina, jossa saa temmeltää melkein kuin vapaana.

Yöksi siirryimme nukkumaan omaan makuuhuoneeseemme, jossa Merrin nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä. Toinen meistä nukkui edelleen patjalla lattialla koirapedin vieressä, ja kokonaiset, joskin normaalia lyhyemmät yöunet saatiin nukuttua.