8.4.2014

Koirapuisto



Käytiin tässä iltana eräänä tutustumassa koirapuistoon. Voitteko kuvitella, että Merri oli ehtinyt 8,5 kuukauden ikään, ennen kuin kävimme sen kanssa ensimmäistä kertaa koirapuistossa!

En osaa aivan tarkkaan sanoa, mistä johtuu nihkeä suhtautumiseni näihin paikkoihin - onko se yleinen "ei ole mikään koirapuistokoira" -puhe tämän rodun kohdalla? Vai ehkä asiaan on vaikuttanut kaverin koiran kuolema koirapuistossa syötyyn myrkkyyn?

Niin tai näin, me ei oltu koirapuistossa ennen käyty - ei tämä ollut mitään tarkoituksellista tai tietoista välttelyä, ei vaan ollut käynyt edes mielessä. Ei siitäkään huolimatta, että lähin koirapuistohan on meiltä kävelymatkan päässä.




Merri ei pysty käsittämään, miksi pienet koirat on eristetty omaan aitaukseensa.
Se haluu leikkiä niidenkin kaa!

Mutta tultiinpa nyt ajatelleeksi, ja kokemus oli odotettua positiivisempi. Hakametsän koirapuistossa on omat alueet pienille- ja isoille koirille, ja Merri tuntui viihtyvän. Puistossa on päässyt hyvin seuraamaan, miten koira käyttäytyy erilaisten koirien kanssa. Kun uusia koiria saapuu paikalle, on Merri ensimmäisten joukossa kutsumassa leikkiin. Jos jollakin ei riitä huumori Merrin tapaan leikkiä (kaverilla on tosiaan vähän dominoivat otteet...), se yleensä uskoo, kun sanotaan - käy kyllä muutaman kerran varmistamassa, että etkö tosiaan ala leikkiin mun kaa, mutta jos ei, niin sitten Merri pysyttelee kauempana. Jos puistoon saapuu ujomman sorttinen koira, menee Merkkari nätisti morjestamaan. Ja jatkuvasti on naama ja silmät iloisessa virneessä.

Taidetaan me mennä toistekin.


Hyljys?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälki käynnistäsi!