Tokoilua

Joulunpyhien mentyä ja kasvattajan järjestämän pentukurssin päätyttyä aloitettiin Tokon alkeet eräässä paikallisessa yksityisessä koirakoulussa.






Olisin kovin mielelläni liittynyt Tamskiin (Tampereen seudun koirakerho) ja mennyt heidän kurssilleen, mutta eipä siellä näin vuoden vaihteen kumminkaan puolin näyttänyt olevan mitään tarjolla, ja heti kun joku kurssi on tarjolla, se on täynnä. Mitään tarkkaa infoa siitä, koska kursseja mahdollisesti järjestettäisiin, ei kysyessä saanut, ja seuran nettisivukin on todella sekava.

Katsotaan, jos joskus maailmassa löytyisi sen verran sissihenkeä, että jaksaisi käyttää vaaditun määrän aikaa ja energiaa seuran kursseille pääsyyn ja alkavien kurssien toivossa sivujen päivittäiseen kyttäämiseen. Juuri nyt minulle sopii kuitenkin parhaiten se, että kaipaamani tieto löytyy sivuilta silloin, kun sitä haen, ja jos ei löydy, saan vastauksen vuorokauden sisällä, ja kaikki toimii muutenkin sujuvasti.

Oli jotenkin todella hämmentävää aloittaa alusta uuden, eri tavalla opettavan ja eri tavalla itseään ilmaisevan opettajan ohjauksessa. Kasvattajan järjestämällä pentukurssilla pidin Päivin tyylistä kertoa, mihin ollaan pyrkimässä ja miksi mitäkin tehdään, sekä sanoa selvästi ja suoraan sekä se, mitä meiltä halutaan, että se, jos jokin menee metsään (niinkun nyt yleensä harjoitellessa joku joskus menee).

Tää nyt näyttää heti menneen avautumiseksi, mutta joo, meidän toko-taival Tampereella lähti vähän hämmentyneissä merkeissä liikkeelle. Ensimmäisillä kerroilla saattoi mennä yllättävän paljon aikaa ihan siihen, että minä itse ymmärrän, mitä multa halutaan.

Olen tietoinen, että osin kyse on ihan vaan henkilökemioista ja tottumisesta. Ja asennoitumisesta. Toisaalta mä tulin joka ikinen kerta itse treeneihin "raamit kaulassa" suoraan töistä (elellään sellaisia aikoja, että tekee jopa tiukkaa ennättää lähtemään töistä ajoissa ehtiäkseen seitsemältä illalla alkaviin treeneihin!), ja tottakai se vaikuttaa omaan kokemukseen.

No, joka tapauksessa, tätä julkaistessa alkeiskurssi on jo takanapäin, ja viimeisiin kertoihin mennessä homma alkoi toimia paremmin. Ollaan varattu tokon jatkokurssi (sekä myös näyttelykurssi) vielä tuolta samasta paikasta, vaikka ajomatkaa kertyykin jonkun verran. Vähän olen arponut, että jos tokojatkon jälkeen menisi ihmettelemään rally-tokoa, mutta se päätös nyt ei ole ajankohtaista vielä kuukauteen, tässä ehtii pari viikkoa olla taukoa tokostakin ennen jatkokurssin alkua.

Sivumennen sanoen, onpa jännittävää katsoa ryhmän muita koiria ja sitä, miten eri tavoin ne sekä tekee että käyttäytyy muutenkin. Ryhmässä on pari bordercollieta, yksi sheltti ja taitaa ne kaikki muut olla palveluskoiria. Ja kyllähän niiden ja rhoden tekemisessä on pientä eroa havaittavissa. ;) Kurssin vetäjän positiivisiksi ominaisuuksiksi on muuten manittava, että se myös ymmärtää tämän eron.

Välillä noita kurssikavereita katsellessa ajatteli, että löytyisipä omaltakin koiralta tuollaista miellyttämisintoa... mutta no, joku siinä on, että rhoden halusin siitä huolimatta, ettei ole maailman miellyttämishaluisin koira - on kuitenkin maailman paras koira tuo meidän pikku säätäjä!