14.6.2014

Rauhoittumisen taito

Näin kesäkuussa facebookissa ilmoituksen, että treenipaikassamme Koirakoutsilla olisi yksi paikka vapaana Rauhoittumisen taito -nimiseen teemapäivään. Mietin asiaa yön yli, ja ilmoitin itsemme mukaan, vaikka hinta hieman kirpaisikin köyhän lompakkoa. Meillä kun oli ollut hieman tekemistä tuolla nimenomaisella saralla, joten teemapäivähän olisi kuin meille tehty! Päivän aikana saatiinkin hyviä neuvoja, mutta ristiriitaisilta ajatuksiltakaan ei vältytty. Niistä jälkimmäisistä lisää tuonnempana.

Merrillä siis oli/on hieman vaikeuksia tilanteissa, joissa pitäisi "vain olla", oli kyseessä sitten lyhyt odottelutilanne omistajan vierellä tai jääminen kytkettynä odottamaan vaikka ulkotreeneissä ilman omistajaa. Kesäloman lähestyessa haaveilin, että voisin istua puistossa piknikillä tai terassilla ruokailemassa ilman, että mukana oleva koira laulaa kärsimättömänä ja vaatii jatkuvaa toimintaa.

Ensimmäinen valaistuminen oli, että jos koira sisällä osaa olla tekemättä mitään, mutta aina ulkona ollessa liikutaan ja puuhastellaan, niin miten ihmeessä se voisikaan ymmärtää ulkosalla ei-minkään- tekemisen päälle, jos sen maailmassa sellaista ei koskaan tapahdu. Eikä salaisuus tämän ei-minkään-tekemisen opetteluun ollut sen ihmeellisempi, kuin muutenkin treeneissä tehty namista luopumisen harjoittelu ja sitä kautta pidemmän keskittymisen opettelu. Näin ne siis välillä jotkin asiat ovat yllättävänkin yksinkertaisia, niitä ei vain aina tule ilman apua ajatelleeksi aivan loppuun asti!




Sikälimikäli jollekin lukijalle namistaluopuminen on uusi asia, niin tarkoitus on, etten pyydä koiraa tekemään mitään, vaan esitän sille avoimen palkan nokan eteen ja annan sen itse keksiä ja tarjota: Namia siis pidetään avoimella kämmenellä koiran nenän edessä (tuossa ylläolevassa kuvassa mun käteni on kyllä liian kaukana). Koiran käytöstä ohjataan ainoastaan sitä kautta, että ei-toivottu toiminta sulkee kämmenen tai vie koko namikäden pois näkyviltä. Mikäli koira yrittää tavoitella namia, koko namikäsi katoaa selän taakse. Mikäli koira katselee toisaalle, kämmen sulkeutuu (jos siis tavoitellaan kontaktia). Palkkabaarikäsi pysyy paikallaan koiran nenän edessä, ja palkka annetaan koiralle sillä vapaalla kädellä.

No, tää nyt oli varmaan valtaosalle lukijoista ihan tuttu juttu! Samaa juttua noudattaen siis koiran paikoilleenrauhoittumista pidennetään pikkuhiljaa, minkä jälkeen pidennetään myös aikaa että nami otetaan taskusta käteen. Joka toisen palkan on kuitenkin hyvä tulla nopeasti motivaation ylläpitämiseksi.


Kesähommia: pihalla tekemässä ei-mitään.

Siispä me sisällytimme lyhyisiin remmilenkkeihimme istuskelua puistonpenkeillä. Aloitettiin jostain kymmenestä sekunnista palkkojen välillä ja päädyttiin jonnekin 40:en. Tässä herkästi piippaavan koiran tapauksessa tarkoitus tietysti on, että koira ei ehdi hermostua ja mölyt pysyy mahassa. Pikkuhiljaa kärsivällisyys kasvaa. Eikä siinä mennyt kauaakaan, että istahtaessani puistonpenkille koira asettuu heti istumaan eteeni ja ottaa kontaktia, koska kohta saa herkkua!. Sama juttu, jos istun maahan, asettuu koira makuulle eteeni. Ahne koira on kyllä kiitollinen, eritoten tällaisissa koiran "namiautomaatiksi" mieltämissä jutuissa!

Siitä, miten rauhoittuminen ja ei-minkään-tekeminen myöhemmin kesällä onnistui, saatte lukea myöhemmin ainakin saaristoreissun ja mätsärireissujen yhteydessä - enpäs paljastakaan vielä!


Namista luopumisen kautta tähänkin tilanteeseen päästiin.

Rauhoittumispäivässä mukana oli useampikin koira, jolla ongelmana oli joko vetämisongelma muiden koirien läheisyydessä, liikojen kierrosten nousu vaikka treenipaikan pihaan ajaessa tai liika kuumuminen agilitytreeneissä tai vastaavaa. Meillähän on ollut riesana juurikin tuo ensimmäisenä mainittu. Ja jos ei pääse rynnimään vetämällä, tulee suusta sellainen vinkulaulu, että heikompia hirvittää.

Tähän liittyen keskusteltiin koiran stressitasosta. Jos koiran stressihormonit ovat korkealla, se mitä luultavimmin ilmenee rauhattomuutena tai jonain muuna ei-toivottuna käytöksenä. Osan kodinremontointitaipumuskin voi johtua tästä.

Riehut ja painit toisten koirien kanssa nostaa koiran stressitasoa ja sen palautuminen normaalille tasolle voi kestää jopa useita päiviä. Jos koira vetää monta kertaa viikossa sata lasissa metsässä, painii koirapuistossa, tykittää agilityssä ja sen lopunkin ajan leikkii pallonheittely- ja vetoleikkejä omistajan kanssa tai vähintäänkin treenaa tokoa, se ei ehkä koskaan pääse täysin palautumaan. On tietysti yksilöllistä, minkä verran stressiä mikäkin koira kestää, mutta kenelle tahansa koiralle on varmasti tärkeää viettää myös lepopäiviä, jolloin ei tehdä yhtään mitään. Ei edes sitä olohuonetokoa.




Esitettiin kysymys, kuinka usein koiran edes on tarvetta päästä riehumaan toisten koirien kanssa? Tämä herätti itsessäni kyllä ristiriitaisia ajatuksia, itse kun tunnustan lähestyneeni energisen koiran puuhasteluntarvetta melko pitkälle sitä kautta, että enemmän olisi enemmän... Mutta on tuossa tietysti ajatustakin, en mä sitä kiellä. Ajatus kun on päässyt muhimaan päässäni, niin olen alkanut ottaa vähän rennommin tuon apinan kanssa. Ei sen tarvi päästä kolmea kertaa viikossa riehumaan,  eikä edes joka päivä irti. Pitkä hihnalenkki lähimetsässä on aivan ookoo silloin tällöin. Samoin yhden päivän liikunta- ja yhdessätekeminen voi olla myös hihnassa tehty hölkkälenkki, saapa liikuntaa omistajakin, ja hitaampitempoinen liikunta tekee hyvää myös koiran syvälle lihaksistolle.

Meinaan vähän eksyä aiheesta, takaisin siihen rauhoittumisteemaan.

Toinen ajatus tähän toisten koirien kanssa riehumiseen oli, että jos se paras "särkänniemee, linnanmäkee!" hauskanpito, mitä koira tietää, tapahtuu toisten koirien, ei omistajan kanssa, niin koira kokee ne toiset koirat myös kiinnostavammaksi kuin omistajansa, jolloin se tietysti haluaa vetää niiden luokse sen sijaan, että keskittyisi omistajaansa. Saattaa kuulostaa kukkahattutäteilylle, mutta tämä homma on jo omakohtaisesti todettu päteväksi. Kun ollaan otettu asiaksemme leikkiä ja puuhastella koiran kanssa enemmän ja motivoida sitä leikillä myös treeneissä, ollaan saatu sekä koira motivoituneemmaksi treenihommiin, että kiinnostusta luoksetuloon - että edistystä vetämisongelmaan! Mutta jotta en taas lähtis sivuraiteille, niin leikkimisestä ja motivoinnista lisää ensi kerralla.

Rauhoittumisen, stressitason ja treenaamisen yhteydestä vielä sen verran, että siinä missä me jossain vaiheessa yritettiin ratkoa koiran vetämistä ja sekoilua treenipaikalla sen avulla, että annettiin sen ennen treenejä juosta 15 minuuttia höyryjään pihalle koirapuistossa, meillä on nyt aivan toisenlainen taktiikka: nyttemmin me rauhoitetaan sekä treenipäivä että sitä edeltävä päivä tolkuttomalta riehumiselta. Keinot on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki! Palaan tähänkin aiheeseen vielä seuraavalla kerralla.

Luennolla ja harjoituksisaa tuli esiin vielä monia muitakin seikkoja, mutta tässä nyt sitä osastoa, joka liippasi läheltä ja sen takia jäi mieleen. Heräsikö ajatuksia? Millaisia rauhoittumistarpeita teillä on, ja onko teillä lisävinkkejä tavalla tai toisella rauhattomille koirille? Sana on vapaa!

2 kommenttia:

  1. Hei vaan! Huomasin teidän blogikirjoituksia facebookin feedissäni ja tulin tutustumaan :) upeita kuvia teillä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! :) Kuvat on pääosin Jannen käsialaa, joskus jotain kännyräpsyjä itseltäni.

      Poista

Jätä jälki käynnistäsi!